Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Vaalikone Tähtijutut Urheilu Näköislehti Lukemisto Porilaine Kulttuuri

Lähteenmäen sisarukset kasvattavat Säkylän rajoilla avomaan vihanneksia yhdellä Suomen suurimmista tiloista – "Minulle on äitinä tärkeää, että kasvikset ovat puhtaita, kun syötän niitä omille lapsilleni"

Tuuli tuivertaa pellolla ja heittää tomua silmiin. On liian kuivaa, että kasvit jaksaisivat kunnolla kasvaa. Yleensä luonto hoitaa kastelun niin hyvin, että vihannestilan pitäjien ei tarvitse kuin katsoa vierestä. –Kesäkurpitsat ovat ainoat kasvit, joita nyt kastelemme. Tämä on ensimmäinen kerta 25 vuoteen, Sofia Lähteenmäki , 29, sanoo. Hänellä ei ehkä ole tarkkaa omakohtaista muistikuvaa neljännesvuosisadan takaa, mutta kyllä hän jotain muistaa. Silloinkin liikuttiin isosiskon Santran , 32, kanssa pellolla isän ja äidin perässä. Vähän vanhempana kitkettiin jo rikkaruohoja, ja opittiin tilan muita töitä. Vastuuta on tullut vanhemmiten koko ajan lisää. Viimein kolme vuotta sitten tila siirtyi sukupolvenvaihdoksessa isältä tyttärille. Vaikka kyllä se isä Jukka Lähteenmäki vielä tilalla viihtyy. Kun pääsemme paikalle, mies istuu koneen ääressä toimistossa ja alkaa iskeä juttua. Tyttäret ohjaavat meidät nopeasti eteenpäin. Muuten jäisimme ehkä kaikki suustamme kiinni ja muistelemaan vain menneitä aikoja. Vaikka onhan niissä muisteltavaa. Pappa perusti tilan ja isä kasvatti sitä entisestään. Tyttärillä oli hyvät lähtökohdat jatkaa toimintaa omalla tavallaan. Mutta millaista se on, kun isä vielä vaikuttaa taustalla? Naiset katsovat empien toisiinsa. – Sanotaan niin, että se kävi huomattavasti helpommaksi, kun isä alkoi luottaa meidän tekemiseemme muutama vuosi sitten, Santra muotoilee diplomaattisen vastauksen. Naiset miettivät hetken. –On se ainakin vielä meidän palkkalistoilla, Santra sanoo. –Ei ole saanut potkuja! Sofia lisää. Maatilan töissä auttaa hurtti huumori. Sukupolvenvaihdoksessa sisaret ottivat käyttöönsä nimen Siskosten vihannestila, ja he päättivät näkyä reippaasti tilan markkinoinnissa. Naiset ajattelivat, että kun suurin osa maanviljelijöistä on vanhoja miehiä, he voisivat erottautua omilla kasvoillaan. –Harvemmin nuoret naiset ilman omia miehiään ovat esillä tällä alalla, Santra sanoo. Tähän oletukseen he törmäävät yllättävänkin usein: ”missä se tilan mies on?” –Ikään kuin tässä olisi nyt jotain ihmeteltävää, Sofia hymähtää. Sukupuoleen liittyvä oletus tuli naisia vastaan myös sukupolvenvaihdokseen liittyvässä koulutuksessa: jos tilan uudet vetäjät olisivat olleet aviopari, vain toisen heistä olisi tarvinnut käydä koulutuksessa. –Kysyinkin, että pitääkö meidän nyt mennä naimisiin? Santra nauraa. Siskosten vihannestilan mainoslause ”meidän kotoa teidän kotiin” vahvistaa mielikuvaa kasvisten läheisestä ja tunnistettavasta alkuperästä. Mielikuvan vaaliminen saa juttua tehdessä huvittaviakin piirteitä. Kun valokuvaaja pyytää, että Sofia voisi asettua kuvaan traktorin hyttiin, hän alkaa miettiä, että onko lähin traktori ”liian suuri”. –Soitan ja kysyn, missä mun oma traktori on, Sofia tuskailee. Käy ilmi, että traktori, jolla Sofia yleensä itse ajaa, on viety töihin kauas tilan keskuksesta. Lopulta Sofia luovuttaa, tyytyy lähimpään traktoriin ja ajaa sen meille malliksi pellon reunaan. Eivät kai isot renkaat kotoisan perheyrityksen mielikuvaa täysin pilaa? Sofia tosiaan kitkee itse omakätisesti rikkaruohoja. Mitä sitten vaikka hänellä on töissä lähes satapäinen joukko apukäsiä tai alan viimeisintä tekniikkaa? Eihän kukaan ajattele, että siskokset kahdestaan jossain pikku puutarhassa vähän salaatinlehtiä viljelevät. Tosiasia on kuitenkin, että tämä on heidän kotinsa ja he paiskivat täällä töitä, jotta kaupoissa oli tuoretta jäävuorisalaattia, kesäkurpitsaa, lanttua, sipuleita, tilliä. Tilan kasvisvalikoima on poikkeuksellisen monipuolinen. Pääskyt kaartelevat ympärillämme. Yksi sujahtaa tilan asuintalon harjakaton alle. Viime aikoina on uutisoitu, että useiden lintulajien kannat ovat romahtaneet meillä ja maailmalla. Erityisesti tämä koskee maatalousympäristössä eläviä lintuja, myös pääskysiä. Syitä lintukatoon on monia, mutta keskeisenä pidetään hyönteismyrkkyjen tehokasta käyttöä. Kun ei ole hyönteisiä, ei ole myöskään niitä syöviä lintuja. Siskosten tilalla on kuitenkin periaatteena kasvattaa mahdollisimman puhtaita vihanneksia. Kasvinsuojeluaineita käytetään mahdollisimman vähän. –Minulle on äitinä tärkeää, että kasvikset ovat puhtaita, kun syötän niitä omille lapsilleni, Sofia sanoo. Hänellä on 5- ja 7-vuotiaat tyttäret. Hän on odotellut, koska he innostuisivat maatilan töistä, mutta traktorikyyti ei jaksa pitää heidän mielenkiintoaan kovin kauan yllä. Siskoksilla on selvä työnjako, joka auttaa myös tulemaan toimeen keskenään. Karkeasti ottaen Sofia hoitaa asiat pelloilla, kun taas Santra pyörittää konttoria. Kasvukaudella maatilalla on töissä jopa yli sata ihmistä. Joukkoon mahtuu työntekijöitä Virosta ja Ukrainasta. Työntekijöihin kuuluu myös tulkki. Siskokset ovat pyrkineet tekemään kaikkensa, että työntekijät tietäisivät, miten asiat pitää hoitaa ja että heillä olisi hyvä olla. Tilalle on hiljakkoin hankittu Raumalta Oraksen entinen työterveysrakennus, joka on kunnostettu asuntolaksi työntekijöille. –Tämäkin oli ekologinen valinta, Santra kertoo. He kierrättivät vanhan rakennuksen uuteen käyttöön. Hyvin varustellussa talossa on muun muassa suihkut, joiden vesi lämpiää aurinkoenergialla. Vapaa-aikaa ei näin kasvukaudella juuri ole. Santra kouluttaa koiraa ja liikkuu luonnossa, jos mitään vapaahetkiä jää. Sofia hymähtää ajatukselle vapaa-ajasta. Päivät menevät tilan asioita hoitaessa, perhe vie lopun. Silloinkin kun ei juuri tarvitse tehdä mitään, hän käyskentelee tilan avomaalla. Se on myös lepoa. –Välillä sitä miettii, voisiko sitä päästä elämässä helpommalla tekemällä jotain muuta, Santra pohtii. –Mutta se auttaa, kun tietää, että tästä on hyötyä ihmisille. Edistämme heidän terveyttä ja hyvinvointia. Se on hyvin sanottu. Kuka sitä elämältään enempää voisi toivoa kuin tarkoitusta? Santra ja Sofia Lähteenmäki pyörittävät Siskosten vihannestilaa. Tila toimii kahden maakunnan, Satakunnan ja Varsinais-Suomen rajalla kaikkiaan kolmen kunnan, Säkylän, Oripään ja Loimaan alueella. Heidän pappansa aloitti viljelyn tilalla vuonna 1967. Nykyisellään tilalla on kausiluontoisesti reilu 100 työntekijää. Liikevaihdon suuruusluokka lasketaan miljoonissa euroissa. Se on yksi Suomen suurimpia avomaan vihanneksia tuottavista tiloista. Toimintaan liittyy myös lähiseudun tuottajien kasviksia myyvä tukku.