Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Urheilu Näköislehti Lukemisto Kulttuuri Porilaine Pori Jazz

Täydellisiä kuvia täydellisestä elämästä – sosiaalinen media teki arjesta epänormaalia

Valkoisena hohtavia asuntoja, vihersmoothieita ja kuntosalin jäljiltä punoittavat posket. Muutama minuutti sosiaalisen median selailua riittää näyttämään, millaista on täydellinen elämä. Kännykän toisella puolella istun itse sohvalla ja Netflix kysyy minulta jo toistamiseen saman päivän aikana, että olenko varmasti vielä ruudun ääressä. Edessäni on kupillinen pikanuudeleita ja sammuneessa kahvipannussa seisoo edelleen aamulta jääneet jämät. Tiskejäkin on kertynyt keittiötasolle kiitettävä määrä. Kuntosalilla olen käynyt viimeksi kaksi vuotta sitten. Kauniiden kuvien vyöryessä jatkuvasti verkkokalvoille alkaa herkästi verrata itseään ja omia valintojaan muihin. Huono omatunto ja alemmuuskompleksi ottavat niskalenkin – miksen minä kykene yltämään samanlaiseen suoritukseen? Olemme tuijottaneet kauniita kuvia jo niin pitkään, että niistä on tullut uusi normaali. Harvemmin toisten nähtäville jaetuissa kuvissa näkyy edellä mainittuja nuudeleita tai tiskejä. Mitään kauniista poikkeavaa ei kehtaa julkisesti esitellä, sillä sitenhän saattaisi vahingossa paljastaa suoriutuvansa jotenkin huonommin elämässä kuin muut. Todellisuus kuitenkin on se, ettei meistä parhainkaan pärjää tai suoriudu täydellisesti. Sosiaalinen media antaa niukasti samaistumispintaa oikealle arjelle, jossa sänky ei ole aina pedattu ja toisinaan päivän ainoa aktiviteetti on ollut television katsominen. Jos Instagramia on uskominen, ei tällaista tapahdu juuri koskaan. Se, mitä kauniiden kuvien ja toiminnantäyteisten julkaisujen takana on jää liian usein tiedostamatta. Pohtiessani , miksi en kykene sellaiseen alati aktiiviseen ja kauniiseen arkeen kuin sosiaalisessa mediassa seuraamani ihmiset, tajusin ettei minun oikeastaan edes tarvitse tehdä niin. Itseni vertailu toisiin ihmisiin pelkkien julkaisujen perusteella on tuonut elämääni pelkästään turhia paineita ja stressiä. Niitä on vaativassa ja suorituskeskeisessä maailmassamme tarjolla jo valmiiksi aivan riittämiin. Pohdin pitkään myös tulevaa uuden vuoden lupaustani. Olin aikeissa päättää hankkivani kuntosalijäsenyyden ja tekeväni pikkutarkan siivousaikataulun tulevalle vuodelle. Sen sijaan päätin, että lopetan siivoamisesta ahdistumisen ja sallin itseni ottaa rennosti, kun siltä tuntuu. Sillä sitähän arki lopulta on: epäjärjestystä ja kiirettä, joiden kanssa me kaikki painimme oman jaksamisemme ja kykyjemme mukaan. Kirjoittaja on Satakunnan Kansan avustaja ja koiraihminen. "Kännykän toisella puolella istun itse sohvalla ja Netflix kysyy minulta jo toistamiseen saman päivän aikana, että olenko varmasti vielä ruudun ääressä.