Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Urheilu Näköislehti Testit ja visat Lukemisto Porilaine Kulttuuri

Tuula Takala teki 27 vuoden työuran pankissa kunnes hänestä tuli päätoiminen pelastusarmeijalainen – "Olen joutunut näkemään köyhyyttä, jota en aiemmin ollut kohdannut"

Pitkä, hymyilevä nainen Pelastusarmeijan univormussa asettautuu seisomaan joulupadan viereen. Tuula Takalan univormun viininpunainen laatta kertoo, että hän on Pelastusarmeijan upseeri, palkattu työntekijä. Vapaaehtoisilla osaston jäsenillä eli sotilailla laatat ovat siniset. Lisäksi osastoissa on siviilijäseniä, joilla ei ole virkapukua. Niihin kuuluu myös Pelastusarmeijan ystäviä. Ensimmäisen tähden laattaansa Takala sai, kun hän opiskeli kolme vuotta upseerikoulussa Helsingissä ja valmistui luutnantiksi. Toinen tähti laattaan tuli viiden upseerivuoden jälkeen, jolloin hänestä tuli kapteeni. Olemme Helsingin Punavuoressa Pelastusarmeijan Suomen ja Viron territorion päämajalla. Rauhallinen keskustelupaikka pihapiiristä löytyy vuonna 1895 valmistuneesta Temppelistä, joka toimii ruotsinkielisen Pelastusarmeijan kirkkona. Takalan joulunalusaikaan on kuulunut huolehtia, että perjantaina kaduille tulleilla joulupadoilla on tarpeeksi patavahteja ja avunhakijat saavat avustuksen. Itsekin hän ehtii padalle ainakin joksikin aikaa. –Patavahdeiksi tulee aina myös vapaaehtoisia, jotka eivät muuten ole toiminnassa mukana. Heille joulu ei tule ilman, että on ollut padalla. Yllättävän monet nuoret haluavat tulla vapaaehtoisiksi. Takala on matkustanut Helsinkiin Hämeenlinnasta, jossa hän miehensä, kapteeni Seppo Takalan kanssa on johtanut osastoa pian kaksi vuotta. Hämeenlinnan lisäksi Takalat ovat puoli vuotta johtaneet myös Hyvinkään osastoa. Upseerin työhön kuuluu lähteä uudelle paikkakunnalle, jossa tarvitaan työntekijöitä. Takalat ovat ennen Hämeenlinnaa vetäneet Rauman ja Porin, Jyväskylän ja Porvoon osastoja. Koko maassa upseereita on noin 40. Se on vähän verrattuna siihen, että ennen sotia Pelastusarmeijassa oli 450 upseeria johtamassa avustustyötä ja hengellistä toimintaa eri puolilla maata. Pelastusarmeijassa piti opetella pianon soitto Vielä 12 vuotta sitten Tuula Takalan olisi tavannut Tampereella Aito Säästöpankin palvelutiskin takaa. Hän ehti olla pankkitoimihenkilönä 27 vuotta. –Toimimme aktiivisesti eri seurakunnissa. Sitten miestäni pyydettiin puhumaan Pelastusarmeijaan. Miehelläni on pelastusarmeijatausta, itselläni sitä ei ollut. Tuula Takalalle oli tärkeää, että Pelastusarmeijassa yhdistyivät hengellisyys ja avustustyö. Sotilaspassissa on vuosiluku 2005 kertomassa, milloin hän aloitti sotilaana. Sähköalan yrittäjänä ollut Takalan mies meni Pelastusarmeijaan palkkatöihin upseerien avustajaksi. Sitten hän alkoi suunnitella upseerin uraa. –Minulta kysyttiin, olenko valmis lähtemään Sepon mukaan vetämään Porvoon-osastoa. Otin aluksi pankista puoli vuotta virkavapaata. Puoli vuotta meni nopeasti, ja Takala sanoi itsensä irti pankista. –Ei se ollut helppo ratkaisu. Oli pelottavaa hypätä saarnapönttöön ja jännitin Pelastusarmeijan esiintymistilanteita. Osaston vetäjinä vastaamme muun muassa jumalanpalveluksista, hallinnosta ja avustustoiminnasta. Pelastusarmeijassa musiikki on olennainen osa, ja Takala on opetellut soittamaan pianoa, niin että nykyisin hän pystyy säestämään lauluja. Perheiden rikkinäisyys näkyy Pelastusarmeijassa Takala on kuullut monenlaisia elämäntarinoita. –Kyllä pankkimaailmassakin näki monia taloudellisia tilanteita. Pelastusarmeija on kuitenkin avannut silmiä ja olen joutunut näkemään voimakkaasti köyhyyttä, jota en aiemmin ollut kohdannut. Takalat pitävät Hämeenlinnassa torstaisin leipäkirkkoa, johon kaupat lahjoittavat ylijäämäruokia. Yleensä paikalla on 50–70 ihmistä, ja usein Takala huomaa uusia kasvoja. –Pidämme puolen tunnin hartauden, jaamme ruokaa, tarjoamme kahvit ja kohtaamme ihmiset. Keskustelemme ja rukoilemme heidän kanssaan. Jos ihminen ei halua rukoilla, ei ole pakko. Takala korostaa, että keneltäkään ei kysytä, mihin tämä uskoo. –Annamme apua kaikille, jotka sitä tarvitsevat. Monet saattavat tulla vasta hartauden jälkeen eli ei ole pakkosyöttämistä kenellekään. Olen tosin huomannut, että ihmisillä on myös hengellinen tarve. Monet haluavat purkaa taloudellisia ongelmia, sairauksia tai ihmissuhdeongelmia. –Avun hakijoissa on aiempaa enemmän lapsiperheitä ja pienellä eläkkeellä eläviä. Perheiden rikkinäisyys näkyy. On paljon yksinhuoltajaäitejä ja isiä, jotka kertovat, että lapset ovat tulossa viikonlopuksi. Lääkelaskut aiheuttavat ongelmia Takala on saanut huomata, miten helposti ihminen voi pudota. –Eräs ihminen kertoi, että ei ollut kauan, kun kaikki oli hyvin. Oli asunto, oma yritys ja auto. Sitten tuli konkurssi, tuli avioero ja tulivat sairaudet ja nyt hän on Pelastusarmeijassa pyytämässä avustusta. Se jäi mieleeni. Huono onni voi kohdata ketä tahansa. Jonkun tarina voi olla se, että alkoholi tai jokin muu riippuvuus on vienyt elämän. –Ne ovat koskettavia hetkiä, kun ihmiset ovat pienestä avusta kiitollisia. Ihminen on itkenyt ja sanonut, että et tiedä, miten paljon tämä merkitsee. Eläkeläiselle on voinut tulla yllättävä meno ja avun turvin hän pärjää seuraavaan eläkepäivään. Takala käy välillä maksamassa lääkelaskuja apteekissa tai Pelastusarmeija antaa ostokortteja, kun ihmisellä on tiukka taloudellinen tilanne. Monet suomalaiset pitävät Takalan mukaan Joulupata-keräyksessä siitä, että sillä tuetaan oman alueen vähävaraisia. –Jouluna kerättävillä varoilla autetaan ihmisiä ympäri vuoden. Apua saaneet haluavat vuorostaan auttaa Takalan perheessä on välillä vaikea vetää rajaa työn ja kotielämän välille. –Pelastusarmeijan asiat tulevat joskus saunanlauteille asti. Silloin jompi kumpi sanoo, että nyt työpäivä on stop, jatketaan seuraavana päivänä. Nykyisin teenkin niin, että jos minulla tulee kotona työasia mieleen, kirjoitan sen paperille ja kerron miehelleni myöhemmin. Takalat järjestävät niin paljon jouluja muille, että omaa joulua ei ehdi järjestää. –Ihmisten kiitollisuus avusta on myös joululahja itselle. Joulupadoilla kiitollisuutta kohtaa. –Kerran joulupadalle tuli isä poikansa kanssa. Isä oli saanut apua, kun hänellä oli ollut vaikeaa. Siksi he halusivat nyt vuorostaan auttaa.