Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Tähtijutut Urheilu Näköislehti Lukemisto Porilaine Kulttuuri

Dieselautoilijan terveiset: Tutkijoiden sähkömopo karkasi keulimaan – hiilivapaata liikennettä vaativan raportti haiskahtaa mittatilaustyöltä

Hiilivapaata liikennettä vuodeksi 2045 peräävä Liikenne- ja viestintäministeriön tilaama tutkijaraportti repäisi kriittisen ilmastokeskustelun padot rikki, eikä ihme. Perimmäisenä tavoitteena vaikuttaa olevan henkilöautoilun tekeminen niin kalliiksi ja mahdottomaksi, että yhä useampi luopuisi peltilehmästä kokonaan. Sanon tämän silläkin uhalla, että leimaudun loppuiäkseni dieselinkatkuiseksi polttomoottorimieheksi. Ajan kahdeksan vuotta vanhalla diesel-Renaultilla ja mietin monen muun lailla, mihin tämän uskaltaa nykypäivänä vaihtaa. Vai uskaltaako enää ollenkaan? Olin jo lievästi virittäytynyt autokaupoille. Raporttia plärättyäni emmin taas. En haluaisi ostaa ainakaan menopeliä, joka vanhenee käsiin väärän voimanlähteen takia. Sen enempää asiaa politisoimatta vaikuttaa siltä, että hiilivapautta ylistävä raportti on mittatilaustyö tasavaltaan mahdollisesti syntyvän punavihreän hallituksen ohjelmaan. Pumaska on vähintään kahden vaalikauden eli kahdeksan vuoden tarkka ja askelmerkitty toimenpideohjelma, jota noudattamalla Suomen liikenne siirtyisi sisäsiististi sähköisen liikenteen aikakaudelle. Voittajia olisivat myös kävely, pyöräily ja joukkoliikenne. Työryhmän sihteeri, liikenneneuvos Saara Jääskeläinen painotti asia kysyessäni vielä erikseen, että ohjelma olisi toteutettava kokonaisuutena – tiemaksuineen, veronkorotuksineen ja fossiilipolttoaineiden myyntikieltoineen kaikkineen. Tavoitteilla olisi toivoa, jos sanotaan vaikka maan kolme seuraavaa hallitusta kykenisi sitoutumaan niihin täysin rinnoin. Silloin tavallinen kansalainenkin ymmärtäisi, mitä kohti ja millä keinoin todella ollaan menossa ja kykenisi suunnittelemaan omaa elämäänsä ja käyttäytymistään sen mukaisesti. Mutta eihän niin käy. Seuraava hallitus repisi kuitenkin alkuun päässeen ohjelman kappaleiksi tai haluaisi vähintään jättää siihen omat puumerkkinsä. Kuljemme varmasti kohti sähköistä liikennettä ja muita vaihtoehtoisia voimanlähteitä. Yhtä varmasti diesel- ja bensiiniautoilla ajetaan vielä 2050-luvullakin, ellei niitä yksiselitteisesti kielletä ja tehdä laittomiksi. Ilmastotyöryhmästä puuttui kokonaan autokaupan ja -teollisuuden asiantuntemus, ja taatusti tarkoituksella. Samalla paljon olennaista informaatiota autoalan realiteeteista jäi saamatta. Otetaan vaikka sähköautojen saatavuus. Niitä tuskin riittää Suomeen 670 000 ensi vuosikymmenellä. Kaikki ilmastoahdistuneet kehittyneet maat hamuavat samaa kalustoa, mutta tuotantomäärät kasvavat hitaasti. Akuista ja akkumetalleista kuten litiumista ja koboltista tulee pula. Muutkin alat kuin autonvalmistus haluavat akkuja ja niiden raaka-aineita käyttöönsä. Onko edes eettisesti yhtään kestävämpää kaivaa kobolttia lapsityövoimalla köyhässä Kongossa kuin ostaa raakaöljyä raakalaismaisesta Saudi-Arabiasta? Minä uskon vahvasti kotimaisen biokaasun ja jätepohjaisen dieselin tulevaisuuteen. Niissä on etiikka kunnossa, raaka-aineet kierrossa, luonto turvassa ja kokonaispäästöt lähellä nollaa. Nämä faktat painavat paljon, kun todella valitsen seuraavaa autoani. Nimittäin autolla aion yhä ajaa, vaikka olenkin hurahtanut sähköpyöräilyyn ja kuljen junalla aina kun se järkevää on. Kirjoittaja on autoihin ja liikenteeseen erikoistunut toimittaja.