Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Tulospalvelu Satakunta Tähtijutut Urheilu Näköislehti Lukemisto Porilaine Kulttuuri

Tunnettu taiteilija Jan-Erik Andersson loi värikylläisen teoksen Karjarannantien varteen – "Suomessa täytyy olla vaatimaton, mutta duuni aukeaa aika hauskasti seinällä, kun tulee kaupungista päin"

Kun keskustasta lähtee Karjarannantietä kohti asuntomessualuetta, vastaan tulee uusin lisäys Porin julkisiin taideteoksiin, Bachelardin liekki . –Saisiko siihen valot päälle? taiteilija Jan-Erik Andersson kysyy. Vaikka on perjantain keskipäivä, on kieltämättä hämärää. Työn tilaaja Vesa Alanko tuijottaa Anderssonia silmiin. Pitkän hiljaisuuden jälkeen hän toteaa miettivänsä, miten hämäräkytkin ohitetaan. –Täytyy julistaa, että on yö! Alanko päättelee. Työ julistaa päinvastaista. Anderssonin tehtävänantona oli luoda teos, joka tuo valoa. Alanko halusi teoksen, joka ”piristää porilaisia matkalla töihin tai kotiin”. Andersson sai inspiraatiota filosofi Gaston Bachelardin (1884–1962) kirjasta La Flamme d'une chandelle (”Kynttilän liekki”), jossa Bachelard pohtii liekin merkitystä mielikuvitukselle ja unelmoinnille. Syntyi työ, joka koostuu maalatuista seinälevyistä, metallireliefeistä ja niiden takana olevista led-valoista. Andersson mietti yhdessä rakennuksen suunnittelijan, arkkitehti Sebastian Kuttnerin kanssa, miten työ sopii seinälle. Andersson halusi, että teos liittyisi orgaanisesti talon rakenteisiin. –Olen äärimmäisen tyytyväinen omaan ratkaisuuni, että tein tuuletusikkunoista silmät, Andersson pohtii. Bachelardin silmät katsovat spiraalin päässä olevaa liekkiä. –Suomessa täytyy olla aika vaatimaton, mutta mun mielestä tämä duuni aukeaa aika hauskasti tuossa seinällä, kun tulee kaupungista päin, Andersson sanoo silmät hehkuen. Andersson on suunnitellut työnsä pitkälti tietokoneella vuodesta 1994 alkaen. Metallireliefit leikataan tilaustyönä konepajalla. –Voin tehdä valtavia pintoja istumalla kotona. Onhan siinä jotain aika maagista. Onko tällaisen teoksen toteuttaminen kallista? –Taiteilijan palkkiohan on tietysti ihan päätön, Alanko nauraa. –Se on päättömästi alhainen, Andersson nokittaa. Miesten välinen kemia selvästi toimii. He pääsevät yhteisymmärrykseen, että taiteilijan palkkio oli kohtuullinen tai kohtuullisen alhainen. Alanko avaa vielä, ettei työ tullut niin kalliiksi kuin voisi luulla. Se auttaa, kun hän tilaajana osallistuu käytännön toteutukseen, vie projektia eteenpäin ja tuntee konepajan, metallimiehen, maalaamon, sähkömiehen ja rakennusmiehet, jotka teoksen toteuttivat. Alanko kiittelee Anderssonia joustavasta yhteistyöstä. Taiteilija sanoo tottuneensa tekemään yhteistyötä eri ammattilaisten kanssa. Myös hänen kotinsa, lehdenmuotoinen talo Turun Hirvensalossa on kokonaisvaltainen taideteos. –On ilo nähdä, kun ammattilainen tekee duunia. Osoitan mielelläni sen, että olen riippuvainen eri osaajien ammattitaidosta, Andersson sanoo. –Oli sitten hitsari tai rakennusmies, niin kaikki sanoivat, että sehän oli mukava mies se taiteilija, Alanko hekottaa. Miehet tutustuivat, kun taiteilija toteutti Hallituskatu 5:n ja 7:n väliselle puolitoista metriä leveälle palokujalle taideteoksen. Vesa Alanko oli taloyhtiön asukkaana silloinkin työn tilaajana. Andersson antaa vielä Alangolle pisteet siitä, että tämä tilasi yrityksensä seinälle julkisen taideteoksen. –Yleensä kun firmat ostaa, niin se on jokin duuni joka on firmassa sisällä. Se on objekti, jonka voi lahjoittaa tai myydä pois. Tämä näkyy kaikille. Kuvanveistäjä, kuva-, media-, performanssi- ja ympäristötaiteilija. Syntynyt 4.9.1954 Turussa. Valmistui luonnontieteiden kandidaatiksi vuonna 1981 Åbo Akademista. Opiskeli Turun piirustuskoulussa vuosina 1979–1982. Valmistui kuvataiteen tohtoriksi Kuvataideakatemiasta vuonna 2008. Osana opinnäytettä rakensi Turun Hirvensaloon talonsa nimeltä Life on a Leaf. Hänelle myönnettiin valtion taiteilijaeläke vuonna 2015. Vasemmistoliiton puheenjohtaja, kansanedustaja Li Anderssonin isä. "Suomessa täytyy olla aika vaatimaton, mutta mun mielestä tämä duuni aukeaa aika hauskasti tuossa seinällä, kun tulee kaupungista päin." Jan-Erik Andersson