Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Vaalikone Tähtijutut Urheilu Näköislehti Lukemisto Porilaine Kulttuuri

Isän kouluaikoina nikkaroima instrumentti sai Tomi Harrivaaran innostumaan bassonsoitosta

Mistä innostus musiikkiin syntyy? Joillakin se on kasvuympäristön vaikutusta, toiset taas vain tempautuvat musiikin vietäviksi jostain mystisistä, sisäsyntyisistä syistä. Muusikko ja lehtori Tomi Harrivaaralla ei ole muita ammattimuusikoita lähisuvussaan, vaan hän innostui musiikista ihan omatoimisesti. –Pappani soitteli sota-ajan suosikkisoittimia eli huuliharppua ja harmonikkaa, Harrivaara muistelee. –Minä innostuin jostain syystä kuuntelemaan vanhempieni grammaria, ja tykästyin erityisesti Elviksen tuotantoon. Poikasen bändihommat käynnistyivät aluksi oikeastaan silkan mielikuvituksen voimalla: ala-asteikäisten poikien bändissä ei soitettu oikeasti, vaan vain leikittiin soittamista levyjen tahtiin. Melko pian Tomi-poika sai oikeat rummut, ja bändihommatkin alkoivat muuttua konkreettisemmiksi. –Sitten löysin toisen pappani ullakolta yllättäen sähköbasson, jonka isäni oli tehnyt kouluvuosinaan. Se basso on edelleen olemassa, tosin hieman huonossa kunnossa veljeni bändikokeilujen jälkeen, Harrivaara naureskelee. Kaikkein omimmalta tuntunut soitin oli löytynyt. Harrivaara kävi soittotunneilla Hannu Rainion luona ja sai vaikutteita erilaisia musiikkityyleistä. 17-vuotiaana poika hakeutui musiikkiopistoon ja pääsi Mikko Latvalan, Seppo Tynin ja Tomi Pietikäisen oppiin. Siitä se sitten lähti. Yläaste- ja lukioiässä Tomi Harrivaara soitti muun muassa The Last Generation -nimisessä rokkibändissä, mutta hän innostui myös jazzista. –Minussa oli tuolloin kaksi musiikillista puolta. Soitin pitkä tukka silmillä rokkia, mutta kävin myös Jussi Reunamäen kanssa jamittelemassa jazzia. Jazz oli minulle tuttua paitsi tietenkin Pori Jazzin ansiosta, myös siksi, että isäni toimi aikoinaan Pori Big Bandissa road managerina nuorille, porilaisille jazzmuusikoille. Ylioppilaskirjoitusten jälkeen Tomi Harrivaara haki kyllä puolittain muodon vuoksi opettajankoulutuslaitokselle, mutta ei päässyt sisään. –Ajattelin myös mennä siviilipalvelukseen, mutta sodan käyneen isoisäni tarinat saunanlauteilla muuttivat aikeeni. Lähdin armeijaan ja pääsin muutaman mutkan kautta Niinisalon varusmiessoittokuntaan. Siellä sitä tuli sitten harjoiteltua monta tuntia päivässä. 1990-luvun puolivälissä nuori basisti haki opiskelemaan Helsinkiin Oulunkylän pop- ja jazz-konservatorioon. Samoihin aikoihin hän tapasi myös nykyisen vaimonsa Heidi Viljasen . –En päässyt heti ensimmäisellä kerralla Oulunkylään. Olin jo heittämässä hanskat tiskiin, mutta Heidi potki minua persuuksille ja hain uudelleen. Tällä kertaa Harrivaara pääsi sisälle ja valmistui 2005 pop- ja jazzmusiikin pedagogiksi. Opintojen ohella hän soitti eri yhtyeissä monenlaista musiikkia. –Olen ollut esimerkiksi Rainer Frimanin bändissä mukana Lapin-kiertueella ja olen soittanut myös tanssibändissä Ruotsin-laivalla. On ollut kiinnostavaa nähdä sekin puoli muusikkoudesta, vaikka tanssimusiikki ei ole ominta alaani. Heidin kanssa Tomi Harrivaara perusti myös bile- ja rytmimusiikkia soittavan Hit Wheel -yhtyeen, joka keikkaili ahkerasti takavuosina esimerkiksi Pori Jazzeilla. Bändi on edelleen olemassa, vaikka se ei ole esiintynyt enää vuosiin. Vaikka Tomi Harrivaara ei aikoinaan päässytkään opiskelemaan opettajaksi, opetustyö on ollut hänelle aina luontaista. Jo nuorena hänellä oli kitaransoittoa opiskelevia oppilaita, ja nyt hän on jo pitkään toiminut Porin Palmgren-konservatoriossa lehtorina. Yksityistuntien antamisen lisäksi hän ohjaa konservatoriossa myös bändejä. –Poriin palattuani johkaannuin aika pian soittamaan myös teatteriin. Ensimmäinen produktio, jossa olin mukana, oli Porilaisten farssi . Näytelmänä se floppasi, mutta siitä jäi jäljelle bändi nimeltä Selim P, jossa soitan edelleen. Harrivaara on parhaillaankin teatterihommissa: Porin teatterissa menee edelleen Kraanat auki -niminen näytelmä, jossa basistimies nähdään myös lavalla. Jo vuosia bassoa soittaneen muusikon luulisi kuulleen jo kyllästymiseen asti erilaisia basistivitsejä. Onko näin? –No ei! Ei niitä minulle edes niin paljon kerrota, ja kuuntelen niitä ihan mielelläni. Muusikkovitsit ovat sitä paitsi siitä hyviä, että niitä voi aina soveltaa vaihtamalla basistin tilalle jonkun muun instrumentin soittajan. Oikaisu: Torstaina 27. joulukuuta ilmestyneessä Porilaine-paperilehdessä muusikko Tomi Pietikäisen nimi oli kirjoitettu erheellisesti Sepoksi. Bassonsoiton lehtori Palmgren-konservatoriossa ja muusikko. Koulutukseltaan pop- ja jazzmusiikkipedagogi (AMK). Soittanut vuosien varrella useissa eri yhtyeissä. Nykyään mukana esimerkiksi Selim P. -bändissä ja Pori Big Bandissa. On parhaillaankin Porin teatterissa Kraanat auki -näytelmässä. 45-vuotias. Perheeseen kuuluvat vaimo ja kaksi tytärtä, jotka kaikki ovat innostuneita musiikista. Harrastaa vanhan omakotitalon remontointia Vanhallakoivistolla.