Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Urheilu MM-kiekko Eurovaalikone Näköislehti Lukemisto Porilaine Kulttuuri

Asiakas säikähti, kun seppämestarin housut leimahtivat tuleen kesken tilauksen

Elävässä tulessa on outoa, ikiaikaista mystiikkaa. Tulen kanssa on ammatikseen tekemisissä Iro Mäntykorpi , porilainen seppämestari. Mäntykorven oma paja, Taitotakomo Ahjon Akka, on toiminut Vähälläraumalla jo kymmenen vuotta. –Pyöreät vuodet tulivat täyteen viime keväänä, mutta eipä tullut sitä juhlittua. Aika on kulunut lähinnä työntekoon, Mäntykorpi huokaisee ja pyyhkäisee hikeä kasvoiltaan. Poskeen jää nokinen jälki. Mäntykorpi esittelee ylpeydellä pajaansa. Se ei ole hänen itsensä perustama, vaan paljon vanhempi. Jo toisen maailmansodan aikaan pajalla valmistettiin telaketjuja ja sittemmin vanhoista tynnyreistä aaltopeltiä. Pajassa työskenteli kaksi seppää, joista toinen oli perheellinen ja toinen äitinsä kanssa asuva vanhapoika. Kumpikin asui pajan pihapiirissä, ja vellikellon soittomäärästä tiedettiin, kumpaa sepistä kutsuttiin syömään. Vanhan pajan kätköissä on vieläkin jotain vanhojen seppien työkaluja, joita Iro Mäntykorpi käyttää työssään edelleen säännöllisesti. Iro Mäntykorpi innostui kädentaidoista jo nuorena. Mäntyluodossa varhaislapsuutensa viettänyt ja sittemmin Enäjärven ja Metsämaan alueelle muuttanut Mäntykorpi opiskeli ensiksi lavasterakentajaksi, mutta halusi sitten oppia puukkojen tekemistä. –Asuin tuolloin Espoossa, ja hakeuduin siksi Karjaalle opiskelemaan sepän taitoja. Pääsin mukaan kesken kurssin, mutta koska seuraavana vuonna oli hakijoita niin paljon, minut pakotettiin valmistumaan omasta mielestäni aivan liian aikaisin. Mäntykorpi lähti seuraavaksi hakemaan lisäoppia Pohjois-Ruotsista. Karjaalla oli opeteltu pääasiassa työkalujen tekemistä, Ruotsissa perehdyttiin koristesepän ammatin saloihin. –Oppilaitos Pohjois-Ruotsissa oli entinen poikakouluna toiminut paikka, josta oli parikymmentä kilometriä lähimpään kauppaan ja baariin. Koska siellä metsän keskellä ei ollut juuri muutakaan tekemistä, me opiskelijat käytimme suurimman osan ajastamme takomiseen. Opiskelu oli varsin itsenäistä, mutta kyllä siinä tuli sitten opittuakin! En ehkä olisi uskaltautunut niin pian työskentelemään yksin ilman sitä oppia. Ruotsin-vuotensa jälkeen Iro Mäntykorpi palasi Poriin. Hän teki töitä ensiksi Sammon Taitajat -osuuskunnassa, kunnes hankki oman pajan ja rupesi yksityisyrittäjäksi. Seppämestarilla ovat takana taas vuoden kiireisimmät ajat, eli ajanjakso juhannuksesta jouluun. Silloin Iro Mäntykorpi kiertää lähes joka viikonloppu jossain päin maata erilaisissa tapahtumissa pitämässä taontanäytöksiä ja myymässä valmistamiaan tuotteita. –Parhaiten käyvät kaupaksi voiveitset ja kakkulapiot. –Porin seudulla on pitkään ollut paljon työttömyyttä ja muuta taloudellista ahdinkoa. Siksi täällä on katkennut myös sellainen perinne, että sepillä teetettäisiin isoja tilaustöitä, kuten aitoja. Tampereella kyseinen tapa on edelleen voimissaan, ja tiedän, miten paljon se merkitsee ammatillisesti ja taloudellisesti sikäläisille sepille. Suomessa toimii Iro Mäntykorven tietojen mukaan 30–50 ammattiseppää, joista noin 10 on naisia. –Mielestäni se on aika hyvin näinkin pieneltä ammattikunnalta! Olen muutenkin ylpeä suomalaisesta seppäyhteisöstä. En koe, että olemme toistemme kilpailijoita, vaan kollegoita. Pidämme paljon yhteyttä ja teemme yhteistyötä. Minäkin olen ollut monena vuotena Tampereen joulutorilla yhdessä erään nuutajärveläisen sepän kanssa. Seppien ammattikunta on Iro Mäntykorven mukaan sellainen, että työn tuoksinassa heille aina sattuu ja tapahtuu. –Minulla oli täällä pajassani kerran pieni hässäkkä, kun liki valmis työ possahti hajalle. Toisella kertaa taas housuni syttyivät tuleen juuri, kun asiakas oli jättämässä tilausta. En loukannut itseäni, mutta asiakas pelästyi niin pahanpäiväisesti, että tilaus jäi tekemättä, Mäntykorpi muistelee vieläkin hieman huvittuneena. Porilainen seppämestari, työskentelee Taidetakomo Ahjon Akka -yrityksessään Vähälläraumalla. Kiertää paljon erilaisissa tapahtumissa ja messuilla ympäri Suomea pitämässä taontanäytöksiä ja myymässä valmistamiaan tuotteita. Vetää alan kursseja Porin seudun kansalaisopistossa. Täyttää tässä kuussa 41 vuotta. Jos olisi lisää vapaa-aikaa, harrastaisi mielellään nykyistä enemmän vaellusta ja melomista. On varannut taas kevääksi vaellusreissun Kreetalle.