Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Tähtijutut Satakunta Urheilu Näköislehti Testit ja visat Porilaine Kulttuuri Live

Tyltyn merimerkin ja Merikappelin muistomerkin adoptoinut Satakunnan Museon ystävät -yhdistys vaatii Poriin museon kokoelmakeskusta

Kun apua kaivataan, sitä on ilo myös antaa. Ilmaista apua silkasta harrastuneisuudesta täkäläiselle museoväelle tarjoaa Satakunnan Museon ystävät -yhdistys. Kuusi vuotta sitten perustetussa yhdistyksessä on jo lähes 400 jäsentä. Puheenjohtaja Kari Nummi ja varapuheenjohtaja Taisto Huhtasalo kertovat, että yhdistyksen juuret ovat ESR-rahoitteisessa, Avartajat-nimisessä hankkeessa, jossa porukalla pohdittiin, miten keski-ikäistä väkeä saisi innostettua entistä paremmin museokävijöiksi. Seurueella oli niin hyvä yhteishenki, että kun projekti loppui, perustettiin yhdistys. Satakunnan Museon ystävien toiminta on laajennut vilkkaaksi ja monipuoliseksi. Yhdistys järjestää jäsenistölleen retkiä historiallisesti kiinnostaviin kohteisiin, mutta organisoi myös yleisöluentoja. Yhdistyksen jäsenet puuhaavat mukana monissa, täkäläisiä museoita tukevissa toimissa. He ovat esimerkiksi hoitaneet jo kolme kesää rakennuskulttuuritalo Toivon pihaa, toimineet järjestäjinä Rosenlew-museon ulkoilmatapahtumassa ja rahoittaneet myös Luontotalo Arkin luentosalin tuolien uusimisen. –Näiden noin 40 Artekin tuolin kangas- ja pehmusteosien uusiminen olisi maksanut Artekilla 12 000 euroa! Saimme paljon edullisemman tarjouksen Satasairaalaan kuuluvasta Harjavallan sairaalasta, jonka työtoiminnassa tuolit uusittiin hienosti, Nummi ja Huhtasalo kiittelevät. Merkittävä hanke, jossa Satakunnan Museon ystävät on myötävaikuttamassa, on Satakunnan Kansan vanhojen, satakuntalaisesta rakennusperinteestä kertovien valokuvien digitalisointi. Se käynnistyi viime kesänä Satakunnan Kulttuurirahastolta saadun 25 000 euron apurahan turvin. –Tuo raha tosin riittää vain noin kymmeneksi kuukaudeksi, kun työtä riittäisi viideksi vuodeksi, Kari Nummi huomauttaa. Lisärahoitusta siis toivotaan kovasti. Satakunnan Museon ystävät on adoptoinut kaksi kohdetta, Tyltyn merimerkin ja Merikappelin muistomerkin. Molemmat sijaitsevat Meri-Porissa. –Lampaluodon Tyltyssä on vuodelta 1913 peräisin oleva merimerkki, joka on aikoinaan kohonnut aina 7,2 metrin korkeuteen. Sen huipulla on palanut öljylamppu, sillä merimerkki on ohjannut Pihlavanlahdella kulkenutta vilkasta tavaraliikennettä myös öisin, Kari Nummi kertoo. Museon ystävät ovat kunnostaneet merimerkille vievän polun ja rakentaneet pienen katoksen merkistä kertovien opastaulujen suojaksi. –Kunnostimme paikan keväällä, ja voitko kuvitella, että sen jälkeen merimerkkiä on käynyt katsomassa noin 700 vierasta! He ovat edustaneet kahdeksaa eri kansallisuutta, Taisto Huhtasalo intoilee. Yhdistys on rahoittamassa Köyliöstä löytynyttä, arviolta merovingiaikaan eli 800–1000-luvulle ajoittuvaa miekkamiehen puisen kilven keskikupuran konservointia. Kupura on noin nyrkin kokoinen ruosteinen esine. Toiveena on, että konservoinnin jälkeen kupura jäisi nähtäville Satakuntaan. Preiviikiläiset ovat puuhaamassa kotikulmilleen kalastusmuseota, ja siinäkin työssä Satakunnan museon ystävät ovat mukana neuvonantajina. Satakunnan museon pyynnöstä yhdistyksen jäsenet ovat pitäneet silmällä myös Reposaaressa lepäävää museohinaaja Santtua, joka on joutunut ilkivallan uhriksi. Porin päivänä yhdistysläiset pitivät Santtua avoinna yleisölle, ja syyskuussa paljastettiin myös Santun miinanraivausmitali. Oheisessa artikkelissa kerrotaan Santun vaiheista Viaporin kapinan melskeissä. Onko museon ystävillä tietoa siitä, mitä Santtu puuhasi esimerkiksi toisen maailmansodan aikaan? –Se toimi tuolloin päivisin hinaajana, mutta öisin se partioi vartiolaivana ulkomerellä. Santtu oli tuolloin varustettu kiväärein. Sodan jälkeen vuosina 1945–47 Santtu oli mukana miinanraivauksessa, Kari Nummi tietää. Vaikka historia kiinnostaa sekä Kari Nummea että Taisto Huhtasaloa, ammatillisesti he ovat suuntautuneet aivan muille aloille. Nummi työskentelee palolaitoksella ja Huhtasalo on vakuutusmiehiä. Mikä vetää miehiä käyttämään ison osan vapaa-ajastaan erilaisiin museotouhuihin? –Vaikka valitsinkin muun ammattialan, historia on kiinnostanut minua aina, taustoittaa Kari Nummi. –Esihistoria kiehtoo minua tavattomasti. On kutkuttavaa pohtia, mistä olemme tulleet ja mitä kaikkea on ollut. On myös hienoa saada auttaa museoväkeä, kun olemme huomanneet, miten tervetullutta apumme on. Taisto Huhtasalo taas kokee suorastaan asuvansa museossa, koska kuuluu sukupolveen, jonka on vaikea heittää mitään pois. Yhteinen toive näillä historian ja museoiden ystävillä on: –Poriin pitäisi ehdottomasti saada täkäläisten museoiden kokoelmakeskus, jossa esineet olisivat asianmukaisissa tiloissa suojassa tihutöiltä ja kosteudelta. Museoesineidenhän on tarkoitus kestää lähes loputtomiin. –Kaikissa sivistyskaupungeissa tällainen keskus on, Kari Nummi painottaa.