Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Urheilu Näköislehti Lukemisto Kulttuuri Porilaine

Ilkka Tarvainen ravistelee kirjassaan nuoriin mieliin luutunutta käsitystä miehen ”oikeasta” seksuaalisuudesta

Kirjat Ilkka Tarvainen: Suurinta elämässä. Dialogia ja mielenliikkeitä siitä ja sen merkityksestä. Atrain&Nord 2018. 239 s. Kaikki armeijan käyneet muistavat reippaat sukupuolikeskustelut, joita käytiin sopivan tilaisuuden tullen tuvissa ja hyteissä ilman ohjausta ja spontaanisti. Sitä, käyvätkö varusmiehet seksikeskustelua tietyllä kaavalla, koettaa selvittää Ulvilan museoamanuenssina toimiva Ilkka Tarvainen (s. 1964) esikoisromaanissaan Suurinta elämässä . Minäkertoja Kaapo Saastamoinen käy kolmen jääkärikaverinsa kanssa sukupuolitietouden syventävän kurssin. Romaanin lopputulema tuntuu olevan: kyllä, keskusteluissa on näkyvissä tietynlainen kaavamaisuus, jossa ryhmädynamiikkaa ohjaa varusmiesten keskinäinen nokkimisjärjestys. Vuoropuhelun tarkoituksena on vieraannuttaa armeijan rankasta arjesta ja samalla pönkittää tuvan henkisen johtajan asemaa. Keskusteluun osallistuvat neljä varusmiestä yrittävät vuorotellen todistaa toisille ylivertaisia kykyjään ja samalla kampittaa muita valheiden kertomisesta. ”Olin astunut palvelukseen jääkärikomppaniaan ja pelännyt kokemattomuuteni paljastuvan siitä päivästä lähtien, mutta oli kuitenkin luottanut taitoihini vältellä ja väistellä. Aina tuohon hetkeen asti olinkin onnistunut.” (s. 17) Tarvaisen asetelma on kuin suoraan poikakodista tai vankilasta. Varusmiehet pelaavat peliään totisina kovin panoksin. Kaikki tietävät, että kasvojen menettämisestä tai kestämättömistä puheista seuraa väistämättä mukilointi. Tarvainen värittää väittelijöistä uskottavia persoonallisuuksia. Päähenkilöistä Takki osoittautuu tuvan henkiseksi johtajaksi, joka vie keskustelua vaivattomasti haluamaansa suuntaan. Sitten hän alkaa paljastaa heikkouksiaan yllättävän avoimesti, mikä tuntuu asetelmaa vasten uskomattomalta. Romaanissa lähestytään nuoren miesten myyttejä havainnollisesti. Mitä naiset oikein haluavat ja millaisia he ovat, mikä on miehen mitta. Entä homorakkaus – miten siihen pitäisi suhtautua? Väkinäinen ja yksioikoinen armeijamiljöö vääristää luonteita ja asioita pois normaalista. Ikivanha sotilasmyytti on hyveiden luettelo. Mitä jää jäljelle, kun ihanteet lentävät tiukassa hetkessä roskakoriin? Muutaman tunnin seksikeskustelu loppuu, kun nyrkit korvaavat sanat. Samalla ”tiivis” joukko menettää sidoksensa. Kun armeija myöhemmin loppuu, ryhmä ei enää tapaa. Suurinta elämässä on paljon enemmän kuin rivojen panojuttujen sikermä. Todellisten ja keksittyjen tarinoiden avulla kirjailija ravistelee nuoriin mieliin luutunutta käsitystä miehen ”oikeasta” seksuaalisuudesta. Tässä mielessä romaani antaa hienosti kaikupohjan sen heikkouden värinälle, jota jokaisessa miehessä on. Sitä kutsutaan inhimillisyydeksi.