Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Tulospalvelu Satakunta Tähtijutut Urheilu Näköislehti Lukemisto Porilaine Kulttuuri

Lapsiperheiden arki on demonisoitu – kukaan ei puhu lasten tuomasta ilosta

Ennen sanottiin, että lapsi tuo leivän tullessaan. En oikein ole ymmärtänyt väitteen viisautta. Lapsikatraat varsinkin köyhissä perheissä olivat suuria, ja yksi suu lisää aiheutti enemmän leivän menetystä kuin sen tuottoa. Suomen historia tuntee jopa nälänhätää, eli väitettä sopii epäillä. Kun Tilastokeskuksen viimeisin väestöennuste tuli julki, siitä asti päättäjät ovat keksineet yhden jos toisenkin neuvon sen edistämiseksi, että lapsia alettaisiin tehdä enemmän. On vaadittu muutoksia lapsilisiin, perhevapaisiin, verotukseen ja ties mihin taloudellisiin houkuttimiin. Huutokaupassa pitää huomata, että vaalit lähestyvät. Olen kahden lapsen äiti eli asiantuntija. En ole lapsiasioiden professori, mutta kaikki lapsia saaneet ovat lapsiasiantuntijoita. Lapsi syntyy ilman käyttöohjeita ja manuaaleja. Sillä on äitien ja isien pärjättävä. Koska olen asiantuntija, kerron sipilöille, orpoille, rinteille ja haavistoille, että kun aikanaan tuumailin, että lapsi saisi tulla, en uhrannut sekuntia ajatukselle lapsilisistä, kotihoidontuista, päivähoitopaikoista tai perhevapaista. Opinto- ja asuntovelkaisena autuaasti ajattelin, että tulkoon jos on tullakseen. Olin kai tyhmä. Vahvasti äidinvaistoisille tunnustan, että ei myöskään tikittänyt minkäänlainen biologinen kello. Yksinkertaisesti ajattelin, että lapsi olisi kiva juttu. Tietysti tiesin, että mikään läpihuutojuttu sen hankkiminen ei olisi. Olimme puolison kanssa hyvin onnekkaita. Saimme kaksi lasta ja kohtuuhyvin kaikki on sujunut. Suomalainen nainen voi valita, tuleeko hän äidiksi vai ei. Tie vapauteen ei ole ollut helppo, mutta tänään se on totta. Ei ole pakko hankkia lapsia eikä naisia syyllistämällä syntyvyyttä Suomessa saada nousuun. Lapsiperheiden arki on monin tavoin julkisessa keskustelussa demonisoitu. Vanhemmat kuulemma uupuvat, lapset ovat kurittomia, hoitopaikat luokattomia, kouluissa kiusataan ja syrjäytyminen vaivaa. Harva puhuu siitä, miten iloinen asia lapsi ja hänen kehitykseensä liittyvien vaiheiden seuraaminen on. Se on elämänmakuinen ja -mittainen asia ja juuri se tekee lapsiperhe-elämästä rikkaan – rahastakin riippumatta. Lapsen kanssa ilot ja surut ovat täyttä elämää korkojen kera. Suosittelen. Mutta valita voi. Kirjoittaja on STTK:n johtaja.