Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Jouluhimmeli Satakunta Tähtijutut Urheilu Näköislehti Lukemisto Porilaine Kulttuuri

Näin vaikea presidenttien oli luopua vallasta: Martti Turtola listaa Suomen presidenteistä vallanhimoisimmat

Kirjat Martti Turtola: Luopumisen tuska. Suomen presidentit ja vallasta luopumisen vaikeus. Tammi 2018. 263 sivua. Professori Martti Turtolan uuden presidenttihistorian sankarihahmoksi nousee Mauno Koivisto , joka palautti parlamentarismin kunniaansa Urho Kekkosen eri tavoin kohtuuttomasti pitkittyneen valtakauden jälkeen. Koivisto vaikutti myös keskeisesti 1.3.2000 voimaan tulleen perustuslain laadinnassa. Jo sitä ennen presidenttien toimikaudet oli rajattu kahteen; Koivisto olisi vielä voinut tulla valituksi kolmannen kerran, mutta hän kieltäytyi ehdokkuudesta. Tämä muistutti ensimmäisen presidentin K. J. Ståhlbergin kieltäytymistä 1925, jolloin tämä olisi melkoisella todennäköisyydellä valittu uudelleen. Turtola määrittelee Kekkosen presidenteistämme kaikkein vallanhimoisimmaksi. Hän valaisee lukuisin esimerkein sitä, miten tuo vallanhimoisuus hänen mielestään vaikutti Kekkosen toimintaan ja vallankäyttöön. Toiseksi vallanhimoisin presidentti Turtolan asteikon mukaan oli Mannerheim , josta Turtolalla ei juurikaan ole hyvää sanottavaa. Sen hän sentään myöntää, että syksyn 1944 vaikeassa tilanteessa Mannerheim onnistui nauttimansa arvostuksen ansiosta toimimaan kansakunnan kokoavana voimana. Eräs merkittävä historiantutkija puolestaan toteaa yksikantaan: "Suomen puolella ratkaiseva yksittäinen toimija oli tuossa vaiheessa Mannerheim." Turtolan kirja on täynnään omalaatuista asenteellisuutta, ellei peräti häijyyttä Mannerheimia kohtaan. Se tuli jo esille hänen pari vuotta sitten julkaisemassaan Mannerheimin elämäkerrassa. Toisin on sadoissa muissa Mannerheimista kirjoitetuissa kirjoissa. Turtolan kirjassa on ylimalkaan erilaista epätarkkuutta. Turtola esim. katsoo J.K. Paasikiven eron Moskovan lähettilään virasta keväällä 1941 johtuneen alkaneesta saksalaissuuntauksesta. Tosiasiassa Paasikivi ei halunnut ajaa hallituksen jyrkkää linjaa Petsamon nikkelikysymyksessä, kun varmuutta Saksan tuesta ei ollut. Parin viime vuosikymmenen presidenttihistoriaa Turtola käsittelee melko objektiivisesti. "Luopumisen tuskakin" tulee kyllä kirjassa sen yleisestä luonteesta huolimatta esille, vaikka sen selvittäminen - Relanderia ja Kekkosta lukuun ottamatta - ei ole aina ollut helppoa. Turtola on sujuva, silloin tällöin räväkkäkin kirjoittaja. Kirja antaa monessa mielessä ajattelemisen aihetta.