Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Jouluhimmeli Satakunta Tähtijutut Urheilu Näköislehti Lukemisto Porilaine Kulttuuri

Lukijalta: Nykyinen peruskoulu ei enää anna samaa perustaa kaikille – moni teini ei osaa tehdä loppuelämän kannalta järkeviä ratkaisuja

Viime viikkoina on nostettu esiin vakavia oireita koulutusjärjestelmämme toimivuudesta. SK kertoi 28. marraskuuta, että neljällä prosentilla 12 vuotta opiskelleista suomalaisnuorista matematiikan taidot ovat samalla tasolla kuin 8-vuotiaalla ja vain viidennes pääsee viidesluokkalaisen tasolle. Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen tutkimuksen mukaan lähes 80 prosenttia ammattikoulutuksen opiskelijoista on matematiikassa alimmalla osaamisen tasolla. Vastaava haaste on lukutaidossa. Lukukeskus raportoi noin joka kymmenennen suomalaisen kuuluvan heikkoihin lukijoihin, joille jatko-opintoihin tai työhön sijoittuminen tuottaa ongelmia. Vajaa viidennes peruskoulun oppilaista sai vuonna 2017 tehostettua tai erityistä tukea opinnoissaan. Tutkintoon johtavan ammatillisen koulutuksen opiskelijoista erityisopetusta saaneiden määrä on kasvanut koko 2004 alkaneen tilastoinnin ajan ja oli vuonna 2016 jo 9 prosenttia. Samaan aikaan nuorten ja nuorten aikuisten mielenterveysongelmat ovat ikäryhmän tavallisempia terveysongelmia. Tulokset vaihtelevat tutkimuksittain, mutta määrä on 20–25 prosenttia nuorista. Erityisesti tytöillä masennusoireet ovat lisääntyneet jo vuosia. Vaikka edellä mainituista asioista, uudesta 2016 perusopetussuunnitelmasta ja digitalisaatiosta on keskusteltu paljon, en ole nähnyt keskustelua vapauden ja vastuun välisestä kytköksestä. Olemme vuosikymmeniä lisänneet peruskouluun vapausastetta ja näin vaatineet lisää vastuunkantoa nuorilta. Kun 1970–1980-luvuilla kävin koulua, meillä oli hyvin selvät sävelet. Lukujärjestys oli koko vuoden sama, opettaja kertoi mitä tehtiin ja koska. Yläasteella saimme valita muutaman valinnaisaineen, hyvin rajallisesta valikoimasta. Hyvät arvosanat veivät lukioon, heikommat yleensä ammattikouluun. Tutkintoihin meni etukäteen annettu aika ja ylioppilaskirjoitukset olivat kolmantena keväänä. Ainoa asia, jota tarvitsi pelätä, oli luokalle jääminen, jos todistuksessa keväällä oli nelonen. Mielenterveyteen vaikuttaa muiden tekijöiden ohella turvallisuuden tunne. Väitän, että tänä päivänä tuota turvallisuutta ei kyetä takaamaan. Ensimmäiset valinnaisaineet tulevat heti peruskoulun alussa. Opetuksen tavoitteet ovat ”yksilöllisiä” ja monialaisia ilmiöoppimista korostavia kokonaisuuksia. Yläasteen valinnaisilla tehdään linjaus siitä, mihin lukioon tai ammattikouluun voi päästä. Ylioppilaskirjoituksia tehdään usealla lukukaudella. Opiskelija tuskin tuolloin pystyy keskittymään lukujärjestyksen mukaisiin aineisiin. Koulumme tarjoaa valtavasti valinnaisuuksia ja antaa vapauksia, mikä tuo mukanaan siitä seuraavaan vastuun. Nuoren aivot kehittyvät aikuisikään asti. Viimeisimpänä valmistuvat ne aivojen alueet, jotka osallistuvat toiminnan suunnitelmalliseen ohjaamiseen. Nuori ei omaa sellaisia aivoja, joilla voisi kantaa vastuun tulevaisuudestaan. Vanhempien tulisi siis tuntea järjestelmä, aavistaa nuoren uratoiveet, kyetä arvioimaan nuoren mahdollisuudet muuttuvassa maailmassa, auttaa läksyissä ja hoitaa muut vastuunsa. Ei ihme, että vanhempien sosioekonominen tausta vaikuttaa nuorten koulupaikan ja alan valintaan, tiedonhankintakykyyn ja oppimistuloksiin. Peruskoulu ei enää anna samaa perustaa kaikille. Meidän tulee varmistaa lasten korkeatasoiset perustaidot, jotta kaikilla on mahdollisuus hyvään tulevaisuuteen. Lukutaitoon pitää panostaa. Perinteisten kirjojen ja sanomalehtien lukemista pitää edellyttää lapsilta ja nuorilta. Digitaaliset palvelut lisääntyvät. Jokainen, joka on joskus lukenut vakuutusehtoja tai Kelan ohjeita tietää, että hyvä – ellei peräti loistava – lukutaito ja luetun ymmärtäminen ovat välttämättömiä digitaalisia palveluita käytettäessä. Matematiikan perustaidot pitää vaatia kaikilta. Jokaisen tulisi hallita peruslaskutoimitukset kuten prosentti-, tilavuuslaskut sekä perustason looginen päättely. Luokalle kannattaisi jättää helpommin kuin nykyään. On lapsen etu kerrata asiat ja oppia ne ennen kovan maailman kohtaamista. Vastuun kantamista pitäisi lisätä pieninä paloina. Moni teini ei osaa tehdä loppuelämän kannalta järkeviä ratkaisuja. Opinto-ohjaukseen tulisi panostaa merkittävästi enemmän ja koululaisille mahdollistaa alan valitseminen nykyistä myöhemmin. Tutkintoon johtavien opintojen kesto pitäisi toisella asteella olla yhtenäinen ja ammattikouluissa oikeasti antaa opetusta enemmän. Kirjoittaja on säkyläläinen kunnallispoliitikko ja eduskuntavaaliehdokas.