Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Urheilu Näköislehti Lukemisto Kulttuuri Porilaine

Ville Malja kiersi kuukauden Amerikkaa, haastatteli uusnatsien komentajaa ja aavikkokansan edustajaa – Lopputulos tulee televisiosta jouluviikolla

– Karppisen Mari oli lukenut reportaasin, jossa mainittiin sivulauseessa Big Hat -niminen henkilö. Eihän sellaista lempinimeä voi saada kuka tahansa. Oli pakko ottaa selvää. Harjavaltalaislähtöisen Ville Malja n ohjaama Trumpin Amerikka julkaistaan MTV3:lla keskiviikkona. Dokumentti seuraa Maikkarin kirjeenvaihtajan Mari Karppisen mukana ympäri Yhdysvaltoja. Yksi haastateltavista on oregonilainen karjatilanhoitaja David "BIg Hat" Torrence . Dokumentissa stetsonhattuinen Big Hat kertoo paksulla murteellaan, kuinka demokraatteja aina äänestäneestä miehestä tuli Donald Trumpia kannattava republikaani. Tunnelma ja maisemat ovat kuin villin lännen elokuvista. –Kuulostaa älyttömältä, että tällaisilla odotuksilla voi lähteä toiselle puolen maapallon tekemään dokumenttia. Kun dokumenttimme hahmogalleria alkoi kokonaisuudessaan lopulla piirtyä, ihastelimme itsekin, kuinka maukkaita hahmoja olimme haastatelleet. Onnellisia sattumia tapahtuu, kun pitää korvat ja silmät auki. Trumpin Amerikka -dokumentin on tehnyt Karppisen ja toimittaja Nina Rahkolan vuonna 2011 perustama tuotantoyhtiö Kokomedia. MTV:läisiä yhdistää kiinnostus Yhdysvaltojen kehitykseen, jota Karppinen on seurannut viitisen vuotta paikan päällä, Rahkola Suomesta. Yhdysvaltoja kirjeenvaihtajana kierrellessään Karppinen on huomannut, kuinka kansalaiset ovat jakautuneet yhä kauemmas toisiaan. Karppisen mukaan käynnissä on kädenvääntö siitä, mikä on Amerikka, ja kenelle se kuuluu. Naisille syntyi ajatus tehdä ajasta dokumentti. Ohjaajaksi he pyysivät nakkilalaislähtöisen Rahkolan tutun Ville Maljan . Kuvaajan koulutuksen omaava Malja on aiemmin toiminut MTV3:n kuvaajana muun muassa Porin Suomi-Areenalla. Karppinen keräsi haastateltavia ympäri Yhdysvaltoja Arizonasta Virginiaan. Loppukesästä Malja ja Karppinen saapuivat Oregonin Portlandiin yhdessä kuvaaja Jaakko Slotten kanssa. Alkoi kuukauden roadtrip, jonka aikana kolmikko haastatteli muun muassa itärannikolla Tangierin saaren pormestaria James Eskridgeä ja Meksikon rajalla elävän aavikkokansan edustajaa Jose Vernonia . –Halusimme kuvata maata mahdollisimman laajasti. Amerikka ei ole New York. Se on sitä yhtä paljon kuin Suomi on Helsinki. Haastattelut käynnistyivät Yhdysvaltojen länsirannikolta Oregonista. Big Hatin lisäksi alueella haastateltiin paikallista perustuslakia puolustavaa patrioottien ryhmää. –Oregonissa ovat kaikki ääripäät edustettuna. Siellä on paljon Trumpia tukevia farmareita ja laajaa aseenkanto-oikeutta kannattavia patriootteja. Toisaalta osavaltiossa on kannabis laillistettu. Patriootteja yhdistää kielteinen suhtautuminen melkeinpä kaikkiin ulkomaalaisiin. Suomalaiset joutuivatkin aluksi ristikuulusteluun, jossa jokaista haastateltiin erikseen ja jokaiselle esitettiin samat kysymykset. –Heitä oli juuri käynyt haastattelemassa ryhmä, joka osoittautui jälkikäteen FBI:n porukaksi. Tämä feikkiryhmä oli lopulta ollut kiinnostunut vain näiden toimintatavoista. He olivat siis ymmärrettävästi varpaillaan, mikä ei helpottanut oloa. Näillä ryhmillä kun aseita riittää. Suomalaiskolmikko onnistui ilmeisesti saavuttamaan ryhmän luottamuksen. Itse dokumentissa ryhmä pistää vielä Mari Karppisen varmuuden vuoksi ampumaan AR 15 -rynnäkkökivääriä. Dokumentti ei kerro, joutuiko myös ohjaaja Malja tarttumaan aseeseen. Hän suoritti siviilipalveluksen Satakunnan käsi- ja taideteollisessa oppilaitoksessa. –Kerroin tarpeeksi tiukasti, mutta en ylimielisesti, pasifistisesta elämänkatsomuksestani. He hyväksyivät kantani. Yhden periaatteensa Malja kuitenkin joutui Amerikassa kirjaimellisesti syömään. –Pekonia söin ensimmäisen kerran 20 vuoteen. Big Hat toi aamiaispöytään kulhon pekonia. Siinä tilanteessa tajusin, että jos nyt en syö, olen merkattu mies. Täytyy myöntää, että hyvältä maistui. Dokumentin vahvuus on siinä, että haastateltavat vaikuttavat todella luonnollisilta. Ville Maljan mukaan avautumisen mahdollisti pieni kolmen henkilön kuvausryhmä. Alkuaan ryhmään kaavailtiin myös ääni- ja valomiestä. –Kuitenkin jos mennään perheen luo, kotiin on hyvä mennä pienellä porukalla. Kolmikon periaatteena oli puhua keskenäänkin vain englantia. Näin kuvattavat eivät joutuneet ihmettelemään outoa salakieltä. Haastateltavaa ei myöskään jätetty yksin, vaan aina joku kolmikosta jäi tämän luokse. –Kielimuurin takia kaikki sävyt eivät aina toistu, mutta silmillä tässä puhutaan. Ihmiset ymmärtävät, että teemme vilpittömästi, mutta emme nöyristellen. Dokumentissa ääneen pääsee myös mies maan poliittisten ääriliikkeiden äärimmäiseltä oikealta: Amerikan suurimman uusnatsiliikkeen detroitilainen komentaja Jeff Schoep . Malja myöntää, että haastattelun tekeminen jännitti etukäteen. –Mitä, jos haastattelu olisi mennytkin väärään suuntaan, tai hän olisi ymmärtänyt jonkun asian väärin? He ovat kuitenkin porukkaa, joilla on äärimmäiset keinot tehdä äärimmäisiä asioita. Suurin ongelma tuli kuitenkin vasta silloin, kun Schoepia kuvattiin vallatussa talossa natsilipun kanssa. –Paikalle tuli punkkareita. Ei siinä onneksi mitään tapahtunut, mutta ehdin jo pohtia, että miten selittää heille, että emme ole tekemässä mitään valkoisen ylivallan mainosvideota? Malja korostaa, että dokumentin tarkoituksena ei ollut tehdä sankarijournalismia. Hänen mukaansa liian monessa dokumentaarisessa ohjelmassa on jo etukäteen päätetty tulkinnan sävy ja suunta. –Vilpitön motiivimme oli tarkastella asiaa objektiivisesti. Emme lähteneet siitä, että meillä on tämä ennakkoasenne, jonka vain kuvitamme haastateltavilla. Pyrimme kuuntelemaan ja ymmärtämään heitä. Sehän ei tarkoita, että hyväksymme tai jaamme heidän ideologisia näkemyksiään. Dokumenttia katsellessa tulee pohtineeksi, josko hankalien haastatteluiden onnistuminen johtuu osin toimittaja Mari Karppisen tyttömäisestä olemuksesta. Malja myöntää, että jos haastattelija olisi ollut keski-ikäinen mies, olisi lähtökohta ollut erilainen. –Patriootit ja natsit lähtivät aluksi vastaamaan kysymyksiin aika köykäisesti. Mari on kuitenkin ikäisekseen kokenut toimittaja. Hänen strategianaan oli kiristää haastattelua vähitellen loppua kohden. Huomasin, kuinka natsijohtajankin käsi alkoi hakeutua yhä useammin vesipullolle. Karppisen haastattelut olivat myös aika pitkiä, 1–2 tuntia kestäviä, jolloin haastateltavan puolustus alkoi rakoilla. –Olimme sopineet etukäteen, että kuvausryhmä ei missään tilanteessa lopeta haastattelua ja ala koota tavaroitaan, vaan Mari saa roikottaa haastattelua niin kauan kuin haluaa. Ville Malja huomauttaa maailman muuttuneen. Tai onko? –Kun kuuntelin alabamalaisen yksinhuoltajaäidin Pamela Ruthin puheita, niin olenhan minä keski-ikäisenä valkoisena miehenä todella etuoikeutettu. En ole kohdannut sellaisia konkreettisia lasikattoja kuin hän. Kuvausmatkalta kertyi materiaalia arvion mukaan noin kuusi teraa eli 20–30 tuntia. Maljan mukaan hän ja kuvaaja Slotte olivat jo etukäteen päättäneet kuvata vain silloin, kun se oli perusteltavissa. Suomessa Ville Malja on tähän asti tunnettu enemmänkin rock-yhtye Lapkosta, jonka solisti-kitaristi hän oli. Lapkon yksi tavaramerkeistä oli kiihkeän energinen soitto. Maljan ohjaamassa dokumentista puuttuu kuitenkin musiikkivideoihin niin usein kuuluva hektinen kuvien, leikkausten, kuvakulmien ja informaation tulva. Trumpin Amerikassa tunnelma on kuvauksellinen. Drone-kopterin lintuperspektiivillä dokumentissa saavutaan uusiin paikkoihin ja esitellään muun muassa mahtavia preerian maisemia. Maljan mukaan dokumentissa kuvataan käsivarakameralla mahdollisimman vähän. Suurimman osan otoksista Jaakko Slotte kuvasi jalustalta. –Minä arvostan kuvaamisessa klassista asettelua ja kultaisia leikkauksia. Näillä perinteisillä keinoilla kunnioitimme samalla aihetta. Toki Ville Maljan musiikkifanitausta kuuluu dokumentissa. Kohtauksissa soi niin aavikkorock kuin etelävaltioiden juurimusiikki. Malja kertoo, että jokaisen kuvauspäivän päätteeksi kuvaaja Slotte laati päivän kuvauksista 20 sekunnin raakakoosteen. Maljalla oli koostetta varten pätkä musiikkia. –Jos kuvat toimivat saman ääniraidan alla, ne toimivat myös peräkkäin. Loppujen lopuksi demovaiheen biisiä ei käytetty varsinaisessa dokumentissa. Malja korostaa dokumentin leikkaajan Juha Kärkkäisen roolia lopputuloksessa, joka myös onnistui myös ajoittain yllättämään. –Kun editoimme natsikohtausta, Juha ehdotti, että pistämmekin taustalle rauhallista slidekitarointia aggressiivisen hc-punkin sijaan. Tunnelma säilyi, vaikka emme alleviivanneet sitä. Yhdysvallat oli ennen kesää esittäytynyt Villa Maljalle hyvin erilaisella tavalla. Maljan Lapko-yhtye oli äänittänyt kaksi albumiaan maassa. –Tähän mennessä tiesin Yhdysvalloista muutaman keikkapaikan, turistinähtävyyksiä ja puolenkymmentä lentokenttää. Nyt menimme kansan syviin riveihin. Siitä Amerikasta en tiennyt mitään. Muuten kolmen hengen kuvauskiertue muistutti Maljan mukaan yllättävän paljon rokkibändien keikkarundeja. Ongelmat olivat samanlaisia kuten myös onnistumisen jälkeiset euforiset tunnelmat. –Matkan aikana tuli vastaan hetkiä, joissa yksi meistä oli väsynyt, toinen nälkäinen ja kolmas oli kyllästynyt kahteen muuhun. Juuri niin tapahtui bändikiertueillakin. Silloin vain piti purra hammasta, ja pistää homma toimimaan, sillä yhdessä olimme enemmän. Trumpin Amerikka - jakautunut kansa MTV3:lla keskiviikkona 19.12. kello 21. Syntynyt 1981 Harjavallassa, asuu Helsingissä. Valmistui valokuvaajaksi Lahden muotoiluinstituutista 2007. Freelancer-kuvaaja , kulttuuriosuuskunta Creatin perustajajäsen. Järjestänyt monimediallisia Oodi Elämälle -taidenäyttelyitä Helsingissä, Jyväskylässä ja Oulussa. Kitaristi-laulaja Harjavallassa vuonna 1996 perustetussa alternative rock -yhtye Lapkossa. Lapko on julkaissut kuusi albumia, joista viimeisin Freedom vuonna 2015. Perusti Jussi Matikaisen kanssa Dallas Kalevala -yhtyeen 2016. Dallas Kalevalan ensialbumi julkaistaan 18.1.2019.