Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Tulospalvelu Satakunta Tähtijutut Urheilu Näköislehti Lukemisto Porilaine Kulttuuri

Mitä ihmettä? Keinotekoinen saari lipuu paikalleen 100 000 eurolla – keinunta aallokossa erottaa taideteoksen luonnon esikuvista

Lönnströmin taidemuseo on valinnut seuraavaksi nykytaideprojektikseen kuvanveistäjä Raimo Saarisen teoksen Kelluva saari. Siitä tulee luontoa jäljittelevä veistos ja keinotekoinen saari. Saari näyttää ulkoapäin tavalliselta luonnonsaarelta, mutta sen liikkuminen aallokossa paljastaa rakennelmassa olevan jotain outoa. Myös saaren kasvillisuuden seassa piilee yllättäviä, eksoottisia lajeja. Taideteoksen ideana on herättää keskustelua ihmisen ympäristössä aiheuttamista muutoksista. Teoksen sijoituspaikka selviää myöhemmin, mutta taiteilija toivoo, että se voisi tulla Rauman merialueelle. –Toivon, että siitä tulee pieni sysäys pois normaaliajattelusta, kutsu mielikuvitukseen tai leikkiin, unenomainen paikka, mihin toivottavasti pääsee myös itse vierailemaan, Saarinen sanoo. Kelluvan saaren hän aikoo rakentaa betoniponttonin päälle eli hyödyntää samaa materiaalia kuin laitureissa. Saaresta on tulossa vähintään 20 neliön kokoinen, ja se kiinnitetään pohjaan esimerkiksi paaluilla tai ankkurilla. Ympäri maailmaa rakennetaan yhä useammin veden päälle keinotekoisia rakennelmia. Joissain visioissa suunnitellaan kokonaisia kaupunkeja rakennettavaksi meren päälle. –Niitä rakennuksia tulee varmasti myös Suomeen. Toivon teoksen lisäävän keskustelua siitä, halutaanko niitä, onko niistä hyötyä ja mitkä ovat niiden ympäristövaikutukset, Saarinen toteaa. Taiteessaan Saarinen on käyttänyt tähänkin asti paljon eläviä kasveja, jotka muodostavat omia pieniä rajattuja ekosysteemejä. Taiteilijaa kiinnostaa keinotekoisesti rakennetun ja luonnollisen välinen raja. Miten paljon luontoa pystyy muokkaamaan siten, että se mielletään yhä luonnoksi? Voiko esimerkiksi täysin ihmisen istuttamaa puupeltoa kutsua metsäksi? –Voiko enää edes sanoa, että on olemassa sellaista luontoa, johon ihminen ei vaikuttaisi? Jo ilmasto ja ihmisen teknologiat vaikuttavat luontoon niin paljon, Saarinen huomauttaa. Häntä kiinnostaa erityisesti länsimainen luontosuhde. –Meillä on sellainen luontosuhde, missä kasveja on pidetty lähes koko ajan pelkästään huomaamattomina ja täysin käytettävissä olevina resursseina. Kuitenkin olemme niistä riippuvaisia. Kasveista saatu uusi tieto muuttaa tällä hetkellä ihmisten suhtautumista kasveihin. Ihmiset alkavat ymmärtää kasvien olevan monimutkaisia ja suuriin kokonaisuuksiin vaikuttavia eliöitä. Saarinen miettii ekologisuutta myös keinosaarensa konkreettisissa työvaiheissa. –Olen miettinyt paljon, miten pystyn perustelemaan tällaisen teoksen, missä on suhteellisen suuri kuormitus verrattuna aiempiin töihini. Onko esimerkiksi betonissa mahdollista käyttää ympäristöä vähemmän kuormittavaa vaihtoehtoa? Toivon, että teos toimii niin suurena keskustelun herättäjänä näihin kysymyksiin, että pystyn sillä perustelemaan ainakin itselleni, miksi se on tärkeä tehdä, Saarinen toteaa. Saaren valmistuttua sen kasvillisuus elää omaa elämäänsä. Saarta on myös mahdollista siirtää paikasta toiseen. Nimi on hauskasti enne, kun Saarinen suunnittelee saarta. Saaret ovat aina olleet Saarisen sydäntä lähellä, sillä hän telttaili lapsena kesät Helsingin edustalla Malkasaaressa. –Sillä on ollut tosi iso merkitys kaikkeen työskentelyyni. Sieltä on lähtöisin kiinnostus rajattuihin ekosysteemeihin ja pieniin, persoonallisiin alueisiin. Saaret ovat pienoismaailmoja, kaikki omanlaisiaan. Luonnonolot näkyvät niissä selvästi, esimerkiksi auringon vaikutus saaren aurinkoisella puolella ja jääkauden vaikutus. Mereen rakennettava keinosaari joutuu luonnon armoille ankariin olosuhteisiin. –Itse rakennustekniikka on todella kestävää ja merialueille tarkoitettua. Siitä saadaan varmasti sääolosuhteet kestävä, Saarinen toteaa. Lönnströmin taidemuseo sai tällä hakukierroksella taiteilijoilta poikkeuksellisen paljon ympäristöön ja ilmastonmuutokseen liittyviä ehdotuksia. Kuvataiteilijat ehdottivat metsiin, meriin ja kierrätykseen liittyviä projekteja. Lönnströmin taidemuseo on Teresia ja Rafael Lönnströmin Säätiön seinätön museo, joka toteuttaa nykytaideprojekteja yhteistyössä taiteilijoiden kanssa. Tällä kierroksella projektin toteuttamiseen ja taiteilijakorvaukseen varattiin 100 000 euroa. Aiempia projekteja ovat taiteilijaryhmä IC-98:n Khronoksen talo (2016–2017) eli ihmisiltä tuhanneksi vuodeksi eristetty ympäristö, Jani Ruscican Flatlands (2017–2018) sekä Tellervo Kalleisen ja Oliver Kochta-Kalleisen Keskustelupuisto – Peli yhteisestä maaperästä (2018–2020). Jutun otsikkoa muutettu kello 15.39: otsikossa vihjattiin aiemmin virheellisesti, että saari olisi tulossa Rauman edustalle. Todellisuudessa saaren paikkaa ei ole vielä lyöty lukkoon. Syntynyt vuonna 1984 Helsingissä. Kuvataiteen maisteri Taideyliopiston Kuvataideakatemiasta 2017. Tehnyt veistoksina muun muassa Neosgaia -sarjassa eräänlaisia ilmassa roikkuvia saaria, joista kukin painaa sata kiloa. Teos on ollut esillä muun muassa Keravan taidemuseossa. Osallistui Suomen Tasavallan presidentin Sauli Niinistön muotokuvan toteuttamiseen yhdessä sadan taiteilijan kanssa. Mukana mm. Porin kulttuurisäädön Pori Biennale III - Centennial -näyttelyssä 2018 ja Miltä koti tuntuu - installaatiossa Helsingin Jätkäsaaressa 2018. Teoksia kokoelmissa: Kuvataideakatemian kokoelma, Taidekoti Kirpilä.