Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Jouluhimmeli Satakunta Tähtijutut Urheilu Näköislehti Lukemisto Porilaine Kulttuuri

Natsiliput eivät ole kiellettyjä, mutta poliisi voi silti puuttua: "Joka tilanteessa on mahdollista arvioida toiminnan hyväksyttävyyttä"

Kolmen hakaristilipun heiluttaminen Helsingin keskustassa on poikkeuksellinen näky. Äärioikeistoon liitetyn symbolin esittäminen julkisilla paikoilla ei kuitenkaan ole Suomen laissa kriminalisoitu. Itsenäisyyspäivänä poliisi puuttui lippujen esittämiseen ja poisti liput katukuvasta. Mutta pitäisikö natsisymbolin esittäminen julkisilla paikoilla kieltää lailla? –Onhan se lain puitteissa mahdollista, mutta en ota siihen kantaa, pitäisikö niin tehdä. Rikosoikeuden käytön pitäisi olla sellaista, että se on vihoviimeinen keino puuttua ihmisten toimintaan. Sitä ennen pitäisi koettaa etsiä muita keinoja, toteaa poliisitarkastaja Konsta Arvelin Poliisihallituksesta. Arvelinin mukaan poliisilla on tälläkin hetkellä yleisen turvallisuuden ja järjestyksen ylläpitämisen velvoite sekä järjestyslaki, jossa määritellään aika laajasti, minkälainen toiminta yleisillä paikoilla on kiellettyä. Kiellettyyn toimintaan kuuluvat muun muassa pelottelu ja uhkaava käyttäytyminen, jota ei ole rajattu tiettyyn tekotapaan. Järjestyslakia tulkitsemalla poliisi voi siis hyvin laajastikin puuttua epäsopivaan toimintaan. –Yleinen järjestys on käsitteenä sellainen, että siinä tarkastellaan keskivertosuomalaisen tai Suomessa asuvan ihmisen käsitystä siitä, mitkä hänen oikeus- ja moraalikäsitykset sekä rauhantunne ovat. Kun nämä alkavat olla ristiriidassa jonkin tietyn toiminnan kanssa, yleinen järjestys häiriintyy ja silloin poliisin pitää siihen puuttua, Arvelin sanoo. Poliisilla on siis velvollisuus puuttua myös sellaiseen toimintaan, joka ei ole rikollista mutta joka rikkoo yleistä järjestystä. Vastarintaliikkeen lakkauttaminen ei lakkauta aatetta Itsenäisyyspäivän natsikulkue ja hakaristiliput ovat herättäneet kysymyksiä myös siitä, miten Pohjoismaisen vastarintaliikkeen (PVL) oikeuskäsittelyn viivästyminen vaikuttaa liikkeen toimintaan. Sekä käräjäoikeus että hovioikeus ovat aikaisemmin päättäneet liikkeen lakkauttamisesta, mutta PVL on hakenut valituslupaa korkeimmalta oikeudelta, joka ei ole vielä antanut päätöstään asiassa. Nyt pelkona on muun muassa se, että liike jatkaa toimintaansa ja siihen kiihottamista samalla, kun korkein oikeus pohtii, ottaako se asian ratkaistavakseen. –Kyse on aatteesta. Eihän se aate kuole, vaikka yhdistys lakkautettaisiin. Valitettavasti kansallissosialismi ei ole kuollut, vaikka natsi-Saksa lopetettiin 1945. Yleisesti ei voida puuttua jonkin lakkautetun yhdistyksen toimintaan ainoastaan sillä perusteella, että he ilmestyvät katukuvaan, Arvelin sanoo. Hänen mukaansa minkä tahansa ääriliikkeen toimintaan puuttumisessa kyse on ennen kaikkea yksilön toiminnasta, josta pitäisi pystyä tunnistamaan jotakin kiellettyä. Pohjoismaisen vastarintaliikkeen kohdalla tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että sen jäsenet jatkavat laittomana lakkautetun liikkeen päätöksentekoa ja yhdistyksen puolesta toimimista. Myös PVL:n harjoittamaan muukalaisvihaan, syrjintään ja väkivaltaan voidaan puuttua. Nämä ovat sellaisia tekoja, jotka voivat olla Arvelinin mukaan myös rikosoikeudellisesti tarkasteltuna rikoksia. Yhdistyksen lakkauttamista koskevassa tuomioistuinkäsittelyssä ei kuitenkaan ole otettu kantaa rikosoikeudelliseen puoleen, vaan ainoastaan toiminnan hyvien tapojen vastaisuuteen. Pitäisikö korkeimman oikeuden käsittelyä tästä huolimatta vauhdittaa? –Korkein oikeus käsittelee tapausta varmasti sen aikaa, kun katsoo tarpeelliseksi. Omasta puolestani en näe mitään syytä sille, että heidän pitäisi käsittelyä nopeuttaa, koska Pohjoismaisen vastarintaliikkeen ja muiden vastaavien ääriliikkeiden toiminnan kannalta poliisilla on hyvät valmiudet puuttua toimintaan jo nyt. Arvelinin mukaan joka tilanteessa poliisilla on mahdollisuus arvioida toiminnan hyväksyttävyyttä ennen kuin se on vielä edes rikollista – kuten itsenäisyyspäivänäkin nähtiin. –Se lähettää hyvin vahvan ja selväsanaisen viestin poliisin toiminnasta. Tässä on selkeästi kyse sellaisesta menettelystä, että se ei ole millään tavalla tässä yhteiskunnassa hyväksyttävää.