Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Jouluhimmeli Satakunta Tähtijutut Urheilu Näköislehti Lukemisto Porilaine Kulttuuri

Rajoitettu määrä naudanlihaa on perusteltua myös ekologisessa ruokavaliossa – väitöksessä otettiin ravitsemus ruuan ympäristövaikutuksien arviointiin

Luonnonvarakeskuksen tutkija Merja Saarinen kehitti väitöskirjassaan menetelmiä, joilla ravitsemus voidaan kytkeä ruuan elinkaariarviointiin. Menetelmiä voidaan hyödyntää ekologisesti ja ravitsemuksellisesti kestävien tuotteiden määrittämisessä. Ne tukevat myös kuluttajien ruokavalintoja. Elinkaariarvioinnin mukaan tuotteiden tehtävä, niiden tarjoama hyöty, pitää ottaa huomioon, kun tuotteiden ympäristövaikutuksia arvioidaan ja verrataan. –Nykyisen kansainvälisen käytännön mukaan ravitsemus ei kuitenkaan pääsääntöisesti ole arvioinnissa mukana, vaikka ravitsemus on ruoan keskeisin tehtävä, Saarinen toteaa Luonnonvarakeskuksen tiedotteessa. Pieni määrä lihaa kestävässä ruokavaliossa Ruokien ympäristövaikutuksista puhuttaessa korostuu eläinperäisten ruokien, erityisesti naudanlihan, välttäminen. Tutkimuksen perusteella niistä ei ehkä kannatakaan luopua kokonaan. –Esimerkiksi naudanlihan ja hampun siementen ilmastovaikutus pienenee suhteessa muihin eläin- ja kasviperäisiin proteiinin lähteisiin, kun ravitsemus sisällytetään arviointiin. Jopa niin, että rajoitettu määrä naudanlihaa saattaakin olla perusteltua sisällyttää kestävään ruokavalioon. Elinkaariarvioinnissa ympäristövaikutukset ilmoitetaan toiminnallista yksikköä kohti, esimerkiksi ilmastovaikutus ilmoitetaan hiilidioksidiekvivalentteina (kasvihuonepäästöjen yhteismitta) lihakiloa kohti. Toiminnallinen yksikkö ilmaisee tuotteen tarjoaman hyödyn, tuotteen kuluttamisen syyn. Kestävyydestä kattava kuva Väitöksen mukaan terveydelle hyödyllisiin ravintoaineisiin perustuva ravintoaineindeksi soveltuu parhaiten ravitsemuksen sisällyttämiseen ruoan elinkaariarviointiin. Lisäksi terveydelle haitalliset ravintoaineet on hyvä liittää tarkasteluun erillisen indeksin avulla. –Ekologisesti ja ravitsemuksellisesti kestävät ruokatuotteet voidaan määrittää käyttämällä näitä kahta arviointitapaa rinnakkain. Lisäksi Saarinen tarkasteli lautasmalliin perustuvaa standardoitua ateriaa. Arvioinnin on väitöksen mukaan syytä perustua syötäväksi valmistettuihin ruokiin yksittäisten kypsentämättömien raaka-aineiden sijaan. –Näin tuotteen kestävyydestä saadaan kattava kuva, joka ottaa huomioon myös jalostusvaiheen ja kuluttajan käyttäytymisen ruoan valmistuksessa. Merja Saarinen väittelee Helsingin yliopistossa maanantaina.