Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Jouluhimmeli Satakunta Tähtijutut Urheilu Näköislehti Lukemisto Porilaine Kulttuuri

Tero Seppälä kasvoi ampumahiihtäjäksi – ja kasvaa nyt kohti huippua

Kaisa Mäkäräinen ja Mari Eder (o.s. Laukkanen) ovat pitäneet jo pitkään yllä suomalaista ampumahiihtomainetta, mutta taustalla on kasvamassa uutta sukupolvea. Yksi tulevaisuuden tekijöistä on Tero Seppälä , toiseen täyteen maailmancup-kauteensa lähtevä 22-vuotias lupaus. Seppälä ylsi vuonna 2017 hienosti kahdeksanneksi nuorten MM-kisojen normaalimatkalla, ja aikuisten puolella lupausta herättivät kolme top 25 -sijaa Pyeongchangin olympialaisissa viime talvena. Ampumahiihtäjän polku armottoman anteeksiantamattomassa lajissaan on kuitenkin pitkä, ja työtä riittää. Siihen nuori mies on kuitenkin valmis. –Tero on päämäärätietoinen, isä Timo Seppälä kuvaa. –Tavoitteena on päästä huipulle, Tero Seppälä itse summaa. Polku alkoi muotoutua, kun Suomen ampumahiihtohuippuihin 1990-luvulla kuulunut Timo osti pojalleen aseen tämän ollessa vielä alle kymmenvuotias. Ja kun hiihtäminen oli ollut aina Teron mieleen, vei tie ampumahiihtoon. Isä ei kuitenkaan lainkaan ”pakottanut” poikaa lajin pariin. –Ei. Hiihtäminen oli aina talvella se ykkösjuttu, ja kesäisin harrastin jalkapalloa, yleisurheilua ja suunnistusta. Ajan mittaan kuitenkin ampumahiihto alkoi kiinnostaa yhä enemmän, Tero Seppälä muistelee. –Ja kun ensimmäisiä kertoja pääsi nuorten SM-kisoissa Kontiolahdella käymään, se tuntui ihan valtavan isolta stadionilta. Tuli hieno fiilis, että tämähän on oikeinkin mukavaa. Ja tietysti myös Kaisan pärjääminen vaikutti innostavasti. Yhteinen juttu Nyt ollaan tilanteessa, jossa toiveissa on ottaa harppaus kohti tuota tavoitetta eli maailman huippua. Hokkuspokkus-temppuja siihen ei ole, ja takaiskujakin tulee, kuten maailmancupin sunnuntaina avanneessa sekaviestissä: Seppälä hukkasi tauluja ja Suomi putosi voittotaistosta. Työ kuitenkin jatkuu, päämäärätietoisesti. Ja yhteistyöllä: Pohjois-Pohjanmaalta Joensuuhun harjoittelemaan ja opiskelemaan muuttanut Tero Seppälä valmentaa itseään, mutta isä ja isän neuvot ovat aina vain puhelinsoiton päässä. –Kun tuntee oman kroppansa, tietää millaista treeniä se tarvitsee. Toki urheilussa on aina niin, että jos menee huonommin, silloin tarvitsee muilta tukea, vahvistusta omille ajatuksille. Melkein päivittäin ollaan yhteydessä, ja iskän kanssa käydään läpi, miltä jokin ideani kuulostaisi. Ja yleensä ihan hyvältä kuulostaa, Tero Seppälä toteaa. –Jos on ongelmia, auttaa kun soittaa. Haetaan yhdessä ratkaisuja, Timo Seppälä vahvistaa isän ja pojan yhteisen työn. Ampumahiihtäjä paranee vanhetessaan, sillä kokemuksella on tapana tuoda muassaan ratkaisevaa rutiinia: rauhallisuutta ja keskittymistä ampumapenkalla. –Matkalla vielä ollaan. Muutama vuosi kun saadaan taakse, niin kaikki on mahdollista, isä-Timo muistuttaa. –Huomattavasti kokeneempi tässä jo on kuin vuosi sitten tähän aikaan, Tero Seppälä nauraa vielä.