Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Urheilu Näköislehti Lukemisto Kulttuuri Porilaine

Ruotsinkielinen kitararockbändi, joka ei pidä itsestään melua

Telegrafberget: I Färg ★★★★ Sunrise Avenuen Samu Haber harmitteli hiljattain sitä, kuinka rockista on kadonnut kaikki mysteerisyys, kun Instagrammista voi nähdä kuvia lastaan päiväkotiin vievästä rock-laulajasta. Telegrafberget-yhtyeen suhteen netistä ei ollut juuri apua. I Färg on yhtyeen kakkoslevy, ja siinä koko lailla kaikki. Kun levy kuitenkin oli lähetetty vanhanaikaisesti postitse ja vielä Porista, innosti se allekirjoittanutta kuuntelemaan itselle verrattain tuntematonta ruotsinkielistä rokkia. Heti alkuun on ihmeteltävä, kuinka hyvin kitararokki sujuu ruotsiksi. Kuten me Suomessa tiedämme, ruotsin kielessä on maailman nössöimmät kirosanat, mutta popin ja rockin maailmaan ruotsi tuo kuin itsessään lämpöä ja leikkisyyttä. Kaikkinensa Lennätinvuori-yhtye antaa itsestään värikkään kuvan. Levyn aloittava Replokal tuo jo nimensäkin puolestaan mieleen melankolisen Kentin. Nån kunde säga ja Obehörig vistelse -kappaleissa on samaa voimaannuttavaa poprokkitunnelmaa kuin Håkan Hellströmillä. Yhtyeen nimikkobiisi An Hour with Telegrafberget on kuin keskeneräinen vitsi, jota olisi kuunnellut pidempäänkin. Levy ei paljon selittele ja jättää kuuntelijan pohtimaan, viitataanko rujossa Diamong Dogsissa Bowieen ja mitäköhän Song for Pete Malmi -laulun kohde tykkää siitä.