Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Jouluhimmeli Satakunta Tähtijutut Urheilu Näköislehti Lukemisto Porilaine Kulttuuri

Huomenna mittarissa on 101 vuotta, kaikki hyvin? – Edessähän häämöttää kansallinen näivettyminen ellei peräti perikato

Huomenna mittarissa on 101 vuotta. Kaikki hyvin? Kunpa olisikin! Vain pelkkää parkua ja hammasten kiristystä. Edes lapsia ei kannata enää tehdä. Koskaan ei ole niin hyvin, etteikö paremmin voisi olla. Keväällä nähdään, mitä hyvää ja kaunista olisi tarjolla. Ehkä edessä on iloinen perhetapahtuma jos toinenkin. En silti löisi sen puolesta vetoa. Eihän kukkokaan käskien laula. Vaikka talkoohenkeä löytyisi, pika-avuksi siitä ei ole. Tänä päivänä syntynyt pienokainen kelpaa työmarkkinoille 20:n, välkyimmät 25 vuoden kuluttua, jos vielä silloinkaan. Ja kun nopeinkaan ratkaisu ei suomalaisille kelpaa, niin mikä neuvoksi? Edessähän häämöttää kansallinen näivettyminen ellei peräti perikato. Ennen kuin Pisa-tulokset kääntyvät kokonaan pakkaselle, hyvin koulutetulle kansalle riittänee ottajia. Koska noihin etelän tulijoihin suhtaudutaan joka puolella nihkeästi, pohjoisen karuissa oloissa karaistunut kansa herättää lämpimiä tunteita. Sanotaan vaikka Saksassa, jossa työikäisten määrä hupenee sitä tahtia, että Saksan pitäisi ottaa vastaan puolitoista miljoonaa henkeä joka vuosi vuoteen 2030 asti, jotta tekeviä käsiä riittäisi. Etelästä ei silti sinnekään ketään haluta. Joten eiköhän nosteta kytkintä. Pohjan perillä on jo riittävän kauan värjötelty, eikä parempaa näytä olevan luvassa, vaikka kuinka hallitusta vaihtaisi. Mitä Suomelle sitten tehdään? Koska puiden kaataminen piankin kielletään viljelystä ja karjan kasvattamisesta puhumattakaan, jätetään koko läntti luonnon huomaan. Ei enää talousmetsää, vaan verraton hiilinielu. Ei autoja saastuttamassa ja tehtaita tupruttamassa. Vihreämpää ratkaisua ei voisi tehdä. Planeetta kiittää. Amazonasin viidakkoon toki hakataan Suomen kokoisia aukkoja harva se vuosi, mutta enempää emme voi antaa kuin sen, mikä meillä on. Ihan suojatta ei Suomi-neitoa kannata jättää. Joukko alkuperäisiä ja aitoja tosisuomalaisia voisi jättää neitseellisen metsän vartijoiksi. Eläähän Intian valtameressä Sentinelin saarella alkuperäiskansa, joka pitää tunkeilijat loitolla jousin ja nuolin. Muutama savu siellä täällä kaskeaisi pieniä peltolänttejä ja hiihtelisi hirven jäljillä, jos lumitalvi yllättäisi. Oikea kalevalainen, katajainen kansa, joka puhuisi turmeltumatonta, puhdasta suomen kieltä. Maasta muuttaneille Suomi olisi pari sukupolvea kaunis muisto puhtaista järvistä, loputtomista kesistä ja korkeista nietoksista. Harva enää haikailee Karjalaakaan takaisin. Niin kävisi myös Suomelle. Kirjoittaja on Satakunnan Kansan eläkkeellä oleva kulttuuritoimituksen esimies.