Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Jouluhimmeli Satakunta Tähtijutut Urheilu Näköislehti Lukemisto Porilaine Kulttuuri

Pori Dance Companyn uusi tanssiteos ravistelee – Home-kantaesitys tarttuu äärimmäiseen inhimilliseen tragediaan

Tanssitaide Home. Koreografia Russell Adamson. Tanssi Riikka Tankka, Meri Tankka, Sofianna Salmi, Mikko Lampinen. Karkurit. Koreografia ja tanssi Mikko Lampinen. Pori Dance Companyn Tanssikuu-festivaali 2. joulukuuta Porin teatterin päänäyttämöllä. Nainen kantaa kahta painavaa laukkua ja on musertua niiden painon alle. Jo Home -kantaesityksen introkohtaus antaa ymmärtää, että ihan kevyintä materiaalia ei ole tulossa. Esitys jatkuu kuitenkin iloisissa, suorastaan riehakkaissa merkeissä. Lapsia esittävät Riikka Tankka ja Sofianna Salmi leikittelevät hymyt kasvoillaan pyörivässä liikkeessä. Pian myös äiti Meri Tankka ja lopulta myös uusi isä Mikko Lampinen liittyvät kisailuun. Perheonni kukoistaa, ja kodin puitteet ovat paikallaan, kuten lavan edustaa hallitseva vahva kehikko osoittaa. Vanhempien ollessa poissa lapset ujuttautuvat valkoisiin, harson peittämiin laatikoihin, jotka kuvastavat jonkinlaisia turvapaikkoja. Vähän aikaa esitys leikittelee hahmojen varjokuvien liikekielellä, kunnes tapahtuu jotain dramaattista. Räjähdys. Välähdys lavan taustakankaassa, kehikko murtuu lavan etuosassa. Lasten liike loppuu. Katsojalle syntyy äkillinen oivallus siitä, että tapahtumapaikka on jokin sodan runtelema maa. Äänimaisema ja hienovarainen taustakuva luovat kohtalonomaista tunnelmaa. Tästä eteenpäin Meri Tankka ja Mikko Lampinen antautuvat viiltäviä tunteita kuvaavan kehonkielen valtaan. Itsensä syyllistäminen, epäusko, epätoivo, kauhu ja kaiken läpäisevä suru heijastuvat taitavien tanssijoiden otteista hirvittävän menetyksen hetkellä. Lopussa he saavat jonkinlaista lohtua toisistaan, vaikka synkkyys ei katoakaan. Russell Adamsonin koreografioima Home on audiovisuaaliselta toteutukseltaan ytimekäs, sisällöltään suorastaan vavisuttava teos. Lähes mikä tahansa esitys keventäisi Homen jälkeen tunnelmaa. Tällä kertaa tuon tehtävän saa Mikko Lampisen soolotanssi Karkurit , joka sai kantaesityksensä viime vuoden Tanssikuussa. Monikerroksisesti ja oivaltavasti lavaa käyttävä hypnoottinen Karkurit kestää useammankin katselukerran. Alan Wattsin meditatiivinen kertojaääni johdattaa teoksen hahmoa tiedostetulta tasolta tiedostamattomalle. Heilurin päässä keinuva pallo hallitsee estradia monitulkintaisena vertauskuvana.