Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Jouluhimmeli Satakunta Tähtijutut Urheilu Näköislehti Lukemisto Porilaine Kulttuuri

Homoliitot kirkossa ovat Porin seurakunnassa myös sukupuolikysymys

Keski-Porin seurakuntaneuvosto kokoontuu ensi viikolla pohtimaan kantaansa siihen, saako seksuaalista tasa-arvoa kannattavan Setan edustajan vierailla rippileirillä. Seurakuntaneuvosto palautti rippileirien sisältöä koskevan ohjelman uuteen valmisteluun, sillä osa neuvoston jäsenistä ei hyväksynyt Setan vierailua, vaikka niin oli tehty aiempinakin vuosina. Asiasta näkyvästi kirkollisvaalien alla mediassa puhunut seurakuntaneuvoston jäsen Jaakko Lehtonen (vihr.) kuvaili Porin Kirkkosanomissa seurakuntavaalien tuloksen olleen voiton konservatiiveille. Lehtonen jäi valitsematta, joten väitettä voi pitää hävinneen tilityksenä, mutta sitä voi tarkastella myös evankelis-luterilaisen kirkon vaalien alla tekemän vaalikoneen kautta. Vaalikoneen kysymyksiin vastasi 41 valtuustoon valittua 51:sta. Vaalikoneessa yksi kysymys käsitteli sukupuolineutraalia avioliittolakia, ja miten kirkon pitäisi toimia. Porin valtuutetuista kaksi kolmasosaa oli sitä mieltä, että kirkon tulisi edelleen vihkiä avioliittoon vain mies ja nainen. Vajaa kolmannes vastanneista olisi vihkimässä myös samaa sukupuolta olevat. Vaalikoneen vastausten perusteella homoliitot kirkossa ovat Porissa myös sukupuolikysymys, sillä kyselyyn vastanneesta 20 miesvaltuutetusta vain 19-vuotias Kasper Rydman (sit.) Porin Teljän seurakunnasta kannatti samaa sukupuolta olevien vihkimistä kirkossa. Kanta homoliittoihin vaikuttaa korreloivan myös ikään. Esitystä kannattivat pääsääntöisesti valtuuston nuoremmat jäsenet, vanhemmista löytyi kovin vastustus. Ikäjakoa ei pidä väheksyä. Porin uuden kirkkovaltuuston keski-ikä on 59 vuotta ja alle 40-vuotiaita valtuutettuja on vain viisi. Kirkko teki kirkollisvaalien alla rutkasti töitä nuorten äänestysinnon kohottamiseksi. Vaaliuurnille saapui kuitenkin se kirkon uskollisin käyttäjäkunta. Vaalitulosta pitää kunnioittaa, mutta samalla seurakunnan päättäjillä on edessään yhä hankalampi kysymys siitä, miten ottaa päätöksissään huomioon yhteiskunnan ja kirkon muutokset sekä nuoret kristityt. Omaan henkilökohtaiseen kokemukseen on hankala vedota, kun omista rippikouluajoista on puoli vuosisataa ja häihinkin osallistutaan yhä enemmän isonvanhemman roolissa.