Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Jouluhimmeli Satakunta Tähtijutut Urheilu Näköislehti Lukemisto Porilaine Kulttuuri

Kun kulissit kaatuvat: Rakastajat-teatterin uutuus kuvaa miehen romahdusta komedian keinoin – mikä toimii, mikä ei?

Teatteri Kämppä tyhjänä Teksti ja ohjaus Tapio Kankaanpää. Rooleissa Rami Valli. Rakastajat-teatterin ensi-ilta 30. marraskuuta Kulttuuritehdas Kehräämössä. Kämppä tyhjänä olisi inhorealistinen komedia, jos se ei olisi niin valitettavan realistinen. Ylivelkaantuneiden luvatussa maassa Rami Vallin näyttelemä yrittäjä Rami on yksi sadoista tuhansista. Eikä ole harvinaista sekään, että bisneksien kariutuessa myös perheasiat menevät solmuun. Konfliktin karttajana Rami salaa taloudellisen ahdingon puolisoltaan viimeiseen saakka. Vasta kun luotto laahaa järkyttävällä miinuksella, rahat katoavat yhteiseltä tililtä ja mies tekee vaimon nimissä vakuutuspetoksia, koittaa totuuden paikka. Kulissien ylläpitäminen on Ramin viimeinen pakokeino, Rolexin ja Audin hankinta lopullinen hätähuuto. Sitten savuverho hälvenee ja kaikki romahtaa. On selvää, että kaikesta tästä ei ole helppoa vääntää kaksituntista, yhden esiintyjän komediaa. Naurut jäävätkin usein nauramatta, kun tragedian päälle liimaillaan sutkauksia ja pikkutuhmuuksia. Parhaimmillaan näytelmä onnistuu silti löytämään omintakeista hupia itse karusta aiheesta. Kun päähenkilön mieleen kihoaa bisnesidea vielä itsemurha-aikeistakin, voidaan puhua sysimustasta huumorista. Siihen nähden, että Kämppä tyhjänä on romahduksen kuvauksessaan uskalias, se on hahmogallerialtaan kovin konservatiivinen. Päähenkilönsä kautta se pönkittää heteromiehen stereotypiaa, sivuhahmojensa kautta – Rami Vallin näyttelemiä kaikki – naisen ja homomiehen stereotypioita. Vai onko sittenkään ihan näin? Loppua kohden komedia nappaa keinovalikoimaansa metanäytelmän ja alkaa viitata itseensä etenkin Ramin ajatusäänellä, joka muistuttaa kummasti Hjallis Harkimoa . Kun tekstissä on mainittu heteronormatiivisuus ja kyseenalaistettu Vallin omat näyttelijänkyvyt, voidaan tulkita näytelmän tekevän pilaa myös omasta itsestään. Oli niin tai näin, Valli luovii kuin luoviikin läpi melkoisen myllyn ja pitää näytelmän liikkeessä yksin. Välillä Kämppä tyhjänä lyö tyhjää ja märehtii yhden vitsin variaatioissa liian pitkään. Kitkeräaiheisen komedian tekijät ansaitsevat kuitenkin pääosin onnistuneesta urakastaan hatunnoston, vaikka uuden toivon viriäminen tarjoaakin kliseisen lopun. Ehkä on sittenkin hyvä, että valo pilkahtaa tunnelin päässä.