Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Jouluhimmeli Satakunta Tähtijutut Urheilu Näköislehti Lukemisto Porilaine Kulttuuri

Ennen oli Kekkonen, nyt on Sinkkonen – vanhemmuus on tarpeeksi rankkaa ilman liian tietäväisten asiantuntijoiden armeijoita

Me tarvitsemme isähahmon ja auktoriteetin. Sellaisen luotettavan, jolta kaoottisessa maailmassa saa vastauksen kaikkein vaikeimpaan: miten tehdä pienestä ihmisestä suuri ihminen. Suorapuheinen lastenpsykiatri Jari Sinkkonen on tähän toimeen sopiva. Sinkkosen mukaan on yksi ainoa oikea tapa kehua lasta. On väärä tapa jättää lapsi päiväkotiin. Ja on väärin ellei vaarallista neuvotella lapsen kanssa liikaa. Erityisen huolissaan vanhemman puuttuvasta pomoudesta lapsiaan kohtaan on myös espoolainen psykologi Keijo Tahkokallio , joka kertoo tuoreessa kirjassaan Uskalla olla lapsellesi aikuinen, miten vanhempien ongelmana usein on, että he eivät uskalla kohdata päätöksistä seuraavia lasten myrskyisiä tunnetiloja. Siksi vanhemmat antavat lapsille periksi. Jopa normaalin suomen kielen konditionaalin käyttö lapsen kanssa muodostaa uhkan vanhemman auktoriteettiasemalle. Lopulta myös kuuden lapsen isä Kai Lehtinen sanoo Kodin kuvalehden kolumnissa, että neuvottelevaa kasvatusta ei tarvittaisi ollenkaan. Julkisessa psykokeskustelussa vanhemmat näyttäytyvät nyt lepsuina hippiliikkeen jatkeina, joilta juuri oikeanlainen "aikuisuus" on syystä tai toisesta jäänyt saavuttamatta. Olen kurkkuani myöten täynnä näitä kaikkitietäviä kasvatusohjeita. Missä muka parveilevat nämä vanhemmat, jotka eivät osaa olla lastensa kanssa, pelkäävät että lapsi suuttuu, jäävät turhanpäiten päiväkotien oville tai milloin minnekin, elleivät psykiatrit ja näyttelijät heitä tästä tilanteesta ohjeillaan pelasta. En tunne yhtään tällaista vanhempaa. Vanhemmuus on herkkää. Kiinnostavinta, mitä olen Sinkkosesta lukenut, on se, kun hän tunnusti henkilöhaastattelussa olleensa kireä, ärtyisä ja lyhytpinnainen isä. Niissä sanoissa asuu rehellisyys ja armo. Nykyvanhempien suurin vitsaus ei todellakaan ole se, että he käyttävät liikaa konditionaalia tai etteikö heillä olisi kasapäin tietoa siitä, miten herranterttuja tulee kasvattaa. Paukut vain eivät aina riitä. Niin kuin Sinkkosellakaan silloin, kun hänen lapsensa olivat pieniä. Lapsiperheillä on hakemiset, viemiset, kurahousut, kellon muuttaminen talviaikaan, työt, harrastukset, yt-neuvottelut, päiväkodit, parisuhteet, opiskelut ja jos heillä on onnea myös turvaverkko. Uskon, että todella monilla vanhemmilla olisi käyttöä auttavalle kädelle. Olisi käyttöä jollekin, joka sanoo, että vaikka tänäänkään kaikki ei mennyt, niin kuin olisit toivonut, näen että yritit parhaasi. Kaikki järjestyy. Sinun lapsestasi kasvaa ihminen.