Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Jouluhimmeli Satakunta Tähtijutut Urheilu Näköislehti Lukemisto Porilaine Kulttuuri

Tutun lääkärin ohjeita noudatetaan paremmin – kuka on vastuussa hoidosta, jos lääkärit vaihtuvat tiuhaan?

Terveyskustannusten kasvun hillitsemiseksi ja hoidon vaikuttavuuden parantamiseksi on olemassa yksinkertaisiakin keinoja. Ne eivät edellytä uutta hallinnonporrasta ja ennen kaikkea niiden vaikuttavuudesta on jo kokemuksia. Yksi niistä on panostaminen pysyvään hoitosuhteeseen. Tutkimusten mukaan potilaat kertovat avoimemmin vaivoistaan ja elintavoistaan tutulle kuin alati vaihtuville lääkäreille. Tutkimukset vahvistavat myös sen, että tutun lääkärin ohjeita noudatetaan paremmin ja potilaat ottavat enemmän vastuuta omasta terveydestään. Hoidon jatkuvuus varmistaa laadun, tehokkuuden, tuo säästöjä sekä potilaiden kuolinriski pienenee merkittävästi. Kun molemmat osapuolet tuntevat toisensa, ei tarvitse perehtyä potilaan sairaushistoriaan eikä resursseja ja aikaa kulu turhiin tutkimuksiin. Vaihtuvat lääkärit kirjoittavat paljon lähetteitä ja tällainen ylihoito luonnollisesti nostaa terveydenhuollon kustannuksia. Potilaat myös arvostavat pysyvää hoitosuhdetta. Viimeisten vuosien aikana jatkuvuus vastaanotoilla on kuitenkin vähentynyt 90 prosentista 30 prosenttiin vuosina 1999–2012. Potilaiden turvattomuus on lisääntynyt ja se synnyttää tarvetta lisäkäynteihin. Kuka on vastuussa hoidosta, jos lääkärit vaihtuvat tiuhaan? Terveyskustannuksista 80 prosenttia kertyy tällä hetkellä paljon palveluja tarvitsevista. Erityisesti heille pysyvä hoitosuhde olisi äärimmäisen tärkeää. Suunnitteilla oleva valinnanvapaus ei kuitenkaan takaa pysyvää hoitosuhdetta, sillä asiakas voi valita ainoastaan oven, jota kautta haluaa tulevat hoitonsa saada. Suomessa toteutettiin 1985–93 Kelan rahoituksella kokeilu, jossa itsenäisinä ammatinharjoittajina toimivat yleislääkärit vastasivat 40 000 potilaan perusterveydenhuollosta. Kokeilun perusteella lääkäriin pääsy nopeutui, hoidon jatkuvuus ja tyytyväisyys palveluihin paranivat sekä se oli kustannustehokasta. Jostain syystä tutkimusraportti kuitenkin haudattiin kaikessa hiljaisuudessa. Muualla Euroopassa on kokemusta yksityisinä ammatinharjoittajina toimivista yleislääketieteen erikoislääkäreistä, jotka ovat erikoistuneet potilaan kokonaisvaltaiseen hoitoon. Potilaat voivat valita lääkärinsä, joka rajaa potilaslistansa työtilanteensa mukaan, jolloin työmäärän hallinta toimii ja vastaanotolle pääsee samana päivänä. Lääkärit toimivat kollektiivisella sopimuksella osana julkista terveydenhuoltoa. Järjestelmästä puuttuvat myös välikädet, lääkäriasemat, jotka ottavat osansa tuotosta. Pirkkalassa on hyviä kokemuksia hoitaja–lääkäri-työparityöskentelystä. Erityisesti moniongelmaiset ja pitkäaikaissairaat ovat tyytyväisiä pysyvään hoitosuhteeseen, joka turvaa sairauden seurannan. Joten Euroopan kustannustehokkainta terveydenhuoltoa ei kannata vaarantaa kertarysäyksellä, jonka vaikutuksista ei ole tietoa. Edetään rauhallisesti, kehitetään toimiviksi todettuja malleja ja varmistetaan pysyvien hoitosuhteiden syntyminen. Näin saavuttaisimme tyytyväiset potilaat ja selkeitä kustannussäästöjä. Näitä tavoitteita ei luulisi kenenkään vastustavan.