Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Jouluhimmeli Satakunta Tähtijutut Urheilu Näköislehti Lukemisto Porilaine Kulttuuri

Elina Wallinin murrepakina: Jos huanekalut puhus ja seinät kuulustelis

Sussiunaa, ko pelläästyi täsä yks kertta, ko vahinkos osu silmäni matta al. Herttine, kuka sin oli nii paljo murusii tuupannu? Viime aikoin mattai alt o löytyny kirjoi ja lituskaisii leikkipaijjui, postikorttei, tutti, yksinäine sukka ja kattila kansi. Ko näit aarteit kokkoili siält poij- jes, funteerasi mää samal, et mitä sit jos pikkumattat tykkäiski itte leikkii kattilakannel. Taik ossaisko mattat lukkee, jos jättäsinki kirja sihe härsyks? Mitä kaikkii asjoit sin mattai al tullee tuupanneeks? Joskus arkise aherrukse ja väsymykse keskel saattaa nokkaantuu jostaki sanomisest ja ko ei jaks ruvet vaatimaa anteekspyyntöö, asia tuupataa matta al. Sin saatetaa tuupat myäs vakavii sairauksii, jolsei jakset taik jostaki syyst tahrot kertoo niist kellekää. Mattai al voi ol sukusalaisuuksiiki, semmosii asjoit joist josaki vaihees kaikki suvu jäsenet tullee tiatosiks, mut niist ei puhut äänees. Sukupolvest toisee, mattast ja laatteest toisee. Ko joskus tullee semmone innostus, et huushollii tarttee saar uus matta, onko syy sisustuksee liittyvä vai onko vanha matta alune jo iha täys? Ja mimmoset myrkyt tarvitaa laattee pesemissee mattai alt? Riittääkö vesi vai tarvitaako mäntysuapaa? Mattat haiseeki jollakilail aika samalt. Onko se niitte erimoiste säilöttyje asjoitte haju? Vai pelkkää maallist tommuu vaa? Laulus kerrotaa räsymatta tarinaa raita rairalt, trasu trasult. Jos räsymattos se tarina näkkyy peittelemäti, ottaako semmoset mattat vastaa ennää mittää alapualel säilöttävvää? Ketä senki sit tiätäs? Siit ole jo piremmä aikaa ymmärtäny ol ilone, ettei huanekalut puhu. Se oliski aikamoist pulputust, ko kuulustelis vaik lääkäri vastaaottotoolie hölpötyst. Vaik toisekaut olis kyl kiva kuul eres muutama tarina vanhoilt huanekaluilt, tunnelmii ja muistoi iha eri ajast ko mitä me nyte eletää. Ei sitäkä silti piremmä pääl jaksas. Nyte joulusiivo vartoo jo nurka takan ja saatii juur hiänee lumipeite maaha parahiks mattai tuuletust varte. Jos tänä joulualuksen tullee semmone olo, et mattai tuuletus olis vihroinki hyvä suarittaa lattiapintaa syvemmält, voi siit seurat jottai erinomase hyvvääki. Mitä jos ennää ei yksinäisyyttäs koittas piilotel, kertos siit rohkeesti – voisko saar uure kaveri? Taik jos lopultakki kakistas suustas ulos ne torelliset kuulumiset taik lähtis parantammaa löyhii suhteit sukulaisii? Ilo tuattaa illoo, luattamukse kylvämine kasvattaa kiintymyst ja rakkaut. Puhristas mattat ylt ja alt eikä päästäs sin ennää mittää sen painavampaa, ko mitä imuril saa poijjes. Oikee puhristavvaa ja kulleki ittes näköst jouluorotusaikaa!