Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Jouluhimmeli Satakunta Tähtijutut Urheilu Näköislehti Lukemisto Porilaine Kulttuuri

Vastuutonta toimintaa: Yhden perheen rokotevastaisuus voi saattaa kymmeniä tai jopa satoja ihmisiä vaaraan

Muistan kun luokkatoveri sairastui sikotautiin. Alakoululaisen mielestä näky oli lähinnä huvittava: Kaverin kasvoista toinen puoli oli turvoksissa ja puhe kulki turvotuksen ja kurkkukivun vuoksi tahmeasti. Siitä oli helppo heittää komiikkaa. Pieneen mieleen ei tullut, että vaikka tauti itsessään ei ollut kovin vaarallinen, niin jälkitaudit sen sijaan olivat. Näistä vaarallisimpana aivokalvontulehdus sekä hedelmättömyyttä aiheuttava kivestulehdus. 1970–80 -luvulla ei ollut myöskään kovin harvinaista, että joku oli koulusta pois sairastaessaan tuhkarokkoa. Tiedossa oli, että taudinkuvaan liittyi punaisia pilkkuja ja kuumetta. Siitä sen sijaan ei suuremmin jaettu tietoa, että tuhkarokko on erittäin leviävä tauti. En muista kenenkään maininneen, että tuhkarokkoon voi jopa kuolla ikävistä jälkitaudeista puhumattakaan. Vihurirokkoon en muista kenenkään lähipiirissä sairastuneen. Rokotteen tautia vastaan me tytöt saimme muistaakseni viidennellä tai kuudennella luokalla. Vihurirokko on raskauden aikana sairastettuna vaarallinen sikiölle aiheuttaen erilaisia vammoja. Kaikki nämä sairaudet ovat ehkäistävissä yhdellä rokotteella, jonka nimi on MPR. Kansalliseen rokotusohjelmaan kuuluva rokote annetaan 12–18 kuukauden ikäiselle lapselle. Rokotusvastaisuuden lisääntyessä yhä useampi lapsi jää kuitenkin ilman tätä rokotetta. Tällöin luonnollisesti myös tartuntataudit lisääntyvät. Vaarassa eivät ole rokotetut vaan toiset rokottamattomat lapset ja aikuiset. Esimerkiksi tuhkarokkoon sairastunut tartuttaa 15–18 muuta. Parhaillaan esimerkiksi pohjanmaalaisessa Luodon kunnassa on tuhkarokkoepidemiavaara. Alueella rokotevastaisuus on suurta. On vaikea ymmärtää vanhempia, jotka eivät anna lapsilleen rokotusohjelman mukaisia rokotteita. Jokaisessa maailman asiassa on riskinsä, mutta suurempi riski on jättää lapsi rokottamatta. Rokottamattomuus osoittaa myös vastuuttomuutta kanssaihmisiä kohtaan. Esimerkiksi MPR-rokotetta on alettu antaa vasta 1970-luvulla. Tätä ennen syntyneistä moni on ilman suojaa. On epäreilua, että yhden perheen päätös olla antamatta rokotetta saattaa kymmeniä tai jopa satoja ihmisiä vaaraan. Aikuisiällä sairastetut lastentaudit kun ovat yleensä rajumpia kuin lapsuudessa läpikäydyt. Lisäksi pienet vauvat ovat rokottamattomina täysi ilman suojaa erilaisille tartuntataudeille. Itse sairastuin kolmen kuukauden iässä vesirokkoon. Äitini mukaan kehoni täyttyi vesirakkuloilla kauttaaltaan. Itkun määrä oli sen mukainen. Omalle lapselleni annoin vesirokkorokotteen heti, kun se oli mahdollista. Muutama vuosi sen jälkeen rokote tuli myös kansalliseen rokotusohjelmaan. Rokottamiseen pitää suhtautua järjellä. Esimerkiksi punkkirokotteesta on jo tullut bisnestä. Vain murto-osalle suomalaisista se on tarpeellinen. Viime kädessä jokainen vanhempi itse päättää, miten hän rokotusasiassa toimii. Toivoa kuitenkin sopii, että päätöksen tueksi hankittu tieto päivänvalon kestävää eikä puskaradiossa heitettyjä oletuksia. Jälkimmäisillä voi olla jopa tappavia vaikutuksia. Kolumnissa on käytetty lähteenä Helsingin Sanomien artikkelia Hirveät taudit piinaisivat meitä, jos rokotuksia ei olisi (30.11.18) sekä Terveyden ja hyvinvointilaitoksen rokotesivuja.