Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Jouluhimmeli Satakunta Tähtijutut Urheilu Näköislehti Lukemisto Porilaine Kulttuuri

Nakkilan nahkiaisparonit imevät itseensä aina jotain uutta

Penniless: X ★★★★ Nakkilan valtaapitävät nahkiaisparonit ovat jo 30 vuotta julistaneet englanninkielisen kitararockin ilosanomaa. Vaikka se jättihitti onkin jäänyt tekemättä, on yhtyeen linja ollut niin ihailtavan ryhdikäs, että kotikunnan tunnusta voi pitää vähintäänkin ansaittuna. Kymppilevyllään Nakkilan viisikon musiikki suuntautuu aikaisempaa selkeämmin metallisiin soundeihin, indierockin melodisia juuriaan unohtamatta. Pennilessin yhteydessä puhutaan aina siitä, miltä toiselta yhtyeeltä sen soitto kuulostaa. Mielestäni tämä vaikutteiden ottaminen osoittaa osaltaan myös yhtyeen jatkuvan innon imeä jotain uutta. Ja toisaalta, jos uhmakkaasti etenevä Far Away Country tuo mieleen Lapkon, niin jostain harjavaltalaiset ottivat osana rockin jatkumoa osaltaan vaikutteensa. X:ssä solisti-kitaristi Ossi Alisaaren laulu on miksattu pinnalle, mikä tuo kappaleiden tarinoihin selkeyttä ja henkilökohtaisuutta. Pennilessin levyjen erikoispiirteisiin on aina kuulunut se, että levyn suosikkibiisi riippuu niin kuulijasta kuin vuorokaudesta tai vuodenajasta. Niin nytkin. Vekkulisti diskokompahtava Anthem for the Suckers on todellinen kansallislaulu ääliöille, tuhlaajapojan paluusta kertova Darkroom saa kyyneleet silmiin muillekin kuin äideille. Mistäköhän biisistä hullaannun huomenna?