Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Jouluhimmeli Satakunta Tähtijutut Urheilu Näköislehti Lukemisto Porilaine Kulttuuri

Egotrippi ja Pori Sinfonietta hurmasivat yleisön – mitkä kappaleet tarjosivatkaan illan sykähdyttävimmät hetket?

Musiikki Egotrippi 25 v. & Pori Sinfonietta. Kapellimestari Antti Rissanen. Konsertti 29. marraskuuta Promenadisalissa. Rockyhtyeen ja sinfoniaorkesterin naittaminen ei ole koskaan mutkatonta. Egotripin tapauksessa palaset loksahtavat kuitenkin luontevasti kohdalleen. Yhtye maalaa laulumelodioihin ja -harmonioihin nojaavaa kitarapoppiaan sen verran lavealla sudilla, että orkesterille jää aikaa ja tilaa mellastaa. Sinfonietta luo Egotripin ylle kaunista koristemassaa – lämpöä ja syvyyttä, jonka suojiin bändin soundin on hyvä kätkeytyä. Se luo myös dynamiikkaa, hiljaisia hetkiä ja nostatuksia, jotka kasvattavat Egotripin arkiset tarinat elokuvallisiin mittoihin. Kolmantena kappaleena kuultava Asunto 35 on tästä oiva esimerkki. Kerroksittaiset melodiat ja harmoniat rikastuttavat sävelmää, ja sovitus huipentuu huimaan hehkutukseen. Egotrippi on käyttänyt hulppeassa 20 kappaleen setissään peräti kuutta eri sovittajaa, mutta kukaan ei ole rohjennut viedä yhtyettä mukavuusalueidensa ulkopuolelle. Sovitukset on tehty alkuperäisten laulujen ehdoilla, vailla rytmillistä tai harmonisia riskinottoja. Herkullisia detaljeja toki riittää: Vuosi nollan pieni, perkussiivinen alku, Mustien varjojen pianokuljetuksen vaihtuminen mahtipontiseksi väliosaksi, Posteljoonin raukea vibrafoni, Älä koskaan ikinä -renkutuksen Bond-vivahteet, ja niin edelleen. Egotripin vaikuttavimmat kappaleet ovat niitä, joissa solisti Mikki Kausteen ja kitaristi-laulaja Knipi Stierncreutzin äänet sulavat kauneimmiksi melodia- ja harmoniakudelmiksi. Sovittajat, kapellimestari ja Sinfoniettan musikantit osaavat onneksi vaalia näitä hetkiä. Herkkää Varovasti nyt -kappaletta kuljettaa aluksi ksylofoni ja sävyttää ohut puhallinkerros. Kun kertosäkeessä lauletaan ”Hetki on hauras”, orkesteri todella malttaa pitää vangitsevan hetken hauraana. Toinen kohokohta on jälkimmäisellä puoliajalla kuultava Matkustaja , jossa sellointron jälkeen akustinen kitara kantaa upeita laulukerroksia. Seuraa paisutus, hiljennys, dramaattinen tauko, uusi paisutus ja järkälemäiset loppuiskut. Laiskasti käytetty termi power pop saa uuden merkityksen. Kauste spiikkaa parikin kertaa, kuinka hauskaa yhtyeellä on, mutta ulospäin hauskanpito välittyy poikkeuksellisena arvokkuutena. Egotrippi ei juhli 25-vuotista uraansa riehakkaasti vaan orkesterin olemukseen hillitysti sulautuen. Kahden biisin encore saattelee tyytyväisen yleisön kotimatkalle sopivissa tunnelmissa. Nämä ajat eivät ole meitä varten -kappaleen viimeinen rivi ”Toivoasi et saa menettää” jää soimaan päähän vielä uneliaan Valssin päätyttyä.