Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Jouluhimmeli Satakunta Tähtijutut Urheilu Näköislehti Lukemisto Porilaine Kulttuuri

Kolumni: Luokallisesta opiskelijoita juuri kukaan ei lue kirjoja vapaaehtoisesti, mutta näihin kirjoihin amispojat tarttuvat

”Oppineet seisovat toistensa olkapäillä, herra Hawley sanoo herra Clarkelle. Muut eivät niin ylös tietämiseen pääse, koska oppineet tietävät ensin kaiken vanhan ja vanhan päälle oppivat kaiken uuden.” Keskiviikkoaamu 28.11 valkeni talvisena ja aurinkoisena WinNovan vanhalla kampuksella Vähäraumalla. –Tänään luemme yhdessä kirjoja, paljastin äidinkielen tunnin sisällöksi rakennuspuolen ykkösluokkalaisille. –Et ole tosissasi! Roudasin luokkaan painavan laatikon, joka oli kukkuroillaan romaaneja ja tietoteoksia. Olimme katsoneet laatikon sisältöä ensimmäisen kerran Aleksis Kiven päivänä. Meininki oli kuin Kiven lukkarin koulussa: juuri kukaan ei lukenut vapaaehtoisesti. Lukutunti on jäänne ajalta ennen amisreformin digiloikkaa. Nykyisin ammatillista äidinkieltä opiskellaan lähinnä tietokoneluokassa. Opiskelijat istuvat päätteen ääressä oppitunnin toisensa perään. Ja lukevat, paljon! ”Osaamisessa ja tietämisessä on uutta ja vanhaa, uusi kertyy vanhan päälle.” Kuulin sieltä täältä hiljaisia huokauksia ja sisäänpäin käännettyjä ärräpäitä. Osa keskittyi tekstiinsä kuulokkeet korvissa. Joka luokalta löytyi kyllä se Eerokin, joka oli oppinut lukemaan itsekseen, ilman ohjausta. ”Silloin on alussa tietämisessä ylempänä, koska edellisten harteilta näkee valmiiksi kauemmas.” Jotkut kirjat ovat olleet laatikossani 17 vuotta. Niitä ovat esimerkiksi Tolkienin Hobitti (1937) ja Silmarillion (1977). Riku Rinteen KK – Kuoleman kauppias (2001), pokkari uskoon tulleesta kuopiolaisesta huumekauppiaasta, kaipaisi uuden liimauksen. Myös Ilkka Remes on amispoikien kestosuosikki vuodesta toiseen. Sitä vastoin klassikoille käy amiksessa kylmästi. Koetin pitkään ujuttaa Väinö Linnan Tuntematon sotilasta opiskelijoiden ulottuville kuin porkkanaa jäniskoppiin. Kun ei kelvannut kenellekään viiteen vuoteen, luovutin. Amispojat eivät muista kuin yhden Finlandia-voittajan, Kari Hotakaisen . Hänen uusin kirjansa Kimi Räikkösestä (2018) kiinnostaa opiskelijoita kovasti, toisin kuin Juoksuhaudantie (2002). –Käsi ylös – kuka tietää Hotakaisen aloittaneen oman lukuharrastuksensa vasta 18-vuotiaana? Pojat eivät lue kirjoja niin kauan kuin he eivät kohtaa heitä aidosti koskettavia kirjoja. ”Herra Hawley on viisas ja lukenut mies joka on opettanut minulle kaiken uuden mitä tiedän.” ”Minä haluan seistä herra Hawleyn olkapäillä.” Katkelmat Olli Jalosen romaanista Taivaanpallo (Otava 2018), joka palkittiin 28.11 kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnolla. Kirjoittaja on ulvilalainen opettaja ja kulttuurijournalisti.