Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Tähtijutut Urheilu Näköislehti Lukemisto Porilaine Kulttuuri

Viharikosten uhreilla on monta syytä olla ilmoittamatta asiasta poliisille – esimerkiksi Porissa tutkintaan tuli viime vuonna vain 13 viharikosepäilyä

Poliisille tehtiin viime vuonna 1 165 rikosilmoitusta epäillyistä viharikoksista. Määrä on lähes sata ilmoitusta suurempi kuin vuotta aiemmin ja vain hieman pienempi kuin huippuvuonna 2015, jolloin turvapaikanhakijoiden vyöry Suomeen johti 1 250 rikosilmoitukseen epäillystä viharikoksesta. Vihamielinen ilmapiiri ei siis ole kadonnut Suomessa mihinkään, vaikka näin saattaisi luulla. Vieläkään ei ole pääsy kolmen vuoden takaisia synkkiä aikoja edeltäneelle tasolle, vaikka julkein rasismi päällisin puolin tuntuukin laantuneen. Esimerkiksi Porissa poliisin tietoon tuli viime vuonna 13 viharikosepäilyä. Poliisiammattikorkeakoulun tuoreen tutkimuksen mukaan ylivoimaisesti yleisin motiivi poliisin tietoon tulleissa viharikosepäilyissä on edelleen uhrin etnisestä tai kansallisesta taustasta kumpuava ennakkoluulo tai vihamielisyys. Uskonnollinen vakaumus on toiseksi yleisin syy lietsoa vihaa. Poliisin tietoon tulleet viharikosepäilyt ovat vain jäävuoren huippu. Oikeusministeriö arvioi vuonna 2016, että tilastoihin päätyy hädin tuskin viidennes viharikosepäilyistä. Syitä on monia, kuten uhrin tuntema häpeä, epätietoisuus omista oikeuksista tai yksinkertaisesti epäluottamus poliisiin. Tilanne olisi toinen, jos viharikos määriteltäisiin selkeästi rikoslaissa. Nyt lakikirja ei tunne viharikosta eikä rasistista rikosta. Näitä tekoja käytetään koventamisperusteina esimerkiksi tapauksissa, joissa päärikos on kunnianloukkaus tai kiihottaminen kansanryhmää vastaan. Viharikospykälän säätämisaikeita on saattanut hillitä sananvapaus, joka sallii myös epämiellyttävien, jyrkkien ja jopa järkyttävien mielipiteiden esittämisen. Raja menee kuitenkin ihmisarvon loukkaamisessa. Nykyinen valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen arvioi viime vuonna Lännen Medialle , ettei oikeusjärjestelmä käsittele viharikoksia niin ankarasti kuin laki sallisi. Esimerkiksi kiihottaminen kansanryhmää vastaan on käytännössä sakkojuttu. Ihmisoikeusliiton mukaan vihamotiivi jää oikeusjutuissa yhä tunnistamatta, jos poliisi ei sitä riittävästi huomioi tai syyttäjä jättää viharikokseen perustuvan koventamisvaatimuksen esittämättä. Viharikospykälä selkeyttäisi tätäkin asiaa.