Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Tähtijutut Urheilu Näköislehti Lukemisto Porilaine Kulttuuri

Syyllisyys kalvaa koko ajan

Viime aikoina ystäväpiirissä on keskusteltu vilkkaasti siitä, miksi meistä itse kullakin on jatkuvasti syyllinen olo. Sydämen alla on kalvava tunne siitä, että teet niin tai näin, niin se on aina väärin. Monella omat lapset ovat kasvaneet jo sen verran omatoimisiksi, että he eivät tarvitse jatkuvasti jakamatonta huomiotasi, joten sinulla olisi aikaa palata vanhoihin vähemmälle jääneisiin harrastuksiin. Työpäivän päätteeksi olisi vihdoinkin tilaisuus lähteä jumpalle, lenkille, uimaan, kielikurssille tai istahtaa kaikessa rauhassa ilman syyllisyyttä hyvän kirjan äärelle. Seuraavassa hetkessä iskee syyllisyys siitä, että pitäisikö sittenkin soittaa läheiselle ikäihmiselle ja tarkistaa, että hänellä on kaikki hyvin. Siinä se ilta sitten vierähtääkin, kun yksinäinen vanhus ilahtuu puhelusta ja kertoo kaikki omat, suvun ja kylän kuulumiset kerran, kahdesti ja vielä kaiken varmuuden vuoksi kolmannen kerran. Puhelun päätteeksi hän vielä toivoo, että poikkeaisit nyt edes joskus, kun et ole aikoihin käynyt. Hetkessä nousee huoli, että onkohan siellä nyt kaikki hyvin vai pitäisikö seuraavaksi viikonlopuksi suunnitellut omat menot perua ja lähteä katsomaan, mikä hänellä on hätänä. Pikaisen soittokierroksen jälkeen paljastuu, että toinen läheinen on juuri poikennut vanhuksen luona ja kaikki on hyvin. Hän on vain yksinäinen ja toivoo, että joku läheisistä olisi nykyistä useammin saatavilla. Iän karttuessa ja kremppojen lisääntyessä vanhuksella lisääntyy turvattomuuden tunne ja huoli omasta pärjäämisestä. Silloin pelkkä soitto ei paljon lohduta, kun hän toivoo, että joku omasta väestä olisi paikalla ja auttaisi arjen askareissa. Milloin taas omille lapsille voi sanoa, että tänä viikonloppuna haluamme mennä kylpylään, konserttiin tai mökille eikä ehditä heittäytyä lapsenvahdiksi tai lähteä toiselle puolelle Suomea talonrakennustalkoisiin? Kantaako meistä itse kukin turhaa syyllisyyttä vuosikymmenestä toiseen eri asioista. Vanha vuosi alkaa olla lopuillaan, joten pitäisikö kaikkien syyllisyyttä tuntevien tehdä edes yksi lupaus ensi vuoden alussa ja päättää, että nyt turha syyllisyys joutaa romukoppaan.