Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Jouluhimmeli Satakunta Tähtijutut Urheilu Näköislehti Lukemisto Porilaine Kulttuuri

Olipa kerran kaunis päivä, jolla ei ollut mitään merkitystä. Jenni Kokkomäen ja Karoliina Korvuon näyttelyt tutkivat merkityksettömyyden eri puolia.

Kuvataide Jenni Kokkomäki: When in Bloom, Karoliina Korvuo: Asdfg 7.12. saakka. Galleria 3h+k, Itsenäisyydenkatu 47, Pori, avoinna ke-pe 12-18, la-su 12-16. Mitäpä, jos elämä päättyisi tähän hetkeen? Jenni Kokkomäen (s. 1976) teoksessa ihmiset odottavat bussia, tapaavat rannalla ja kahvittelevat puutarhassa. Kaikki on mukavan aurinkoista. Sitten ykskaks, aivan varoittamatta jalat pettävät ja pää retkahtaa. Kokkomäen kolmen projisoinnin videoinstallaatiossa kuvien voima rakentuu taitavasti. Keskelle kirkasta päivää tuodaan kauhuelokuvallisia vihjeitä, hallittua kameraliikettä ja hidastuksia. Kaatumiset koreografioidaan kuin nykytanssi. Ne tapahtuvat luontevasti ja silti rytmissä. Vain hoiperteleva nainen näyttää ehtivän tajuta, mitä tapahtuu. Muut tuupertuvat hetkessä. Taustalla soi Miro Mantereen (s. 1971) kitara ja laulu. Siinä viivytään paratiisissa, kunhan vain saadaan olla ihastuksen vierellä. Oman pienen elämän tärkeät hetket rinnastuvat totaaliseen sokeuteen isomman katastrofin edessä. Dramaattiseksi yltyvän videokerronnan pariksi sopii Karoliina Korvuon (s. 1991) rohkean vähäeleisesti erilaiseen ilmaisuun kaivautuva näyttely. Teosten käsitteellisyyteen johdattaa sama niksi kuin lapsuuteni satukirjassa. Sen kiehtovassa kansikuvassa luettiin satukirjaa, jonka kannessa luettiin satukirjaa. Gallerian komeron ovessa on valokuva komeron ovesta. Seinästä löytyy pieni kuva, jossa näkyy lattiamattoa ja katosta erottuu kuva katosta. Teokset liikuttavat katsetta kuvaan, siitä ulos tilaan ja takaisin kuvaan. Vinot peilit ja niiden heittämät valokiilat muuttavat huoneen mittasuhteita. Puuttuvan jalkalistan paljastama rako vihjaa, että näiden seinien sisällä on muutakin elämää kuin tuttua näyttelytoimintaa. Tussilla piirretyt salaperäiset merkinnät haparoivat kielen ja mykkyyden välillä. Viivoissa on alkukantaisuutta, joka viittaa ennemmin tulevaisuuteen kuin menneisyyteen. Ikään kuin robotti tai vieras älyllinen olento yrittäisi kommunikoida. Merkityksellisyyden juonne nousee yhdistäjäksi näennäisen erilaisten näyttelyiden välille. Korvuon näyttelyn nimi Asdfg on tietokoneen näppäimistön keskirivin merkkisarja, joka ilmaisee tylsistynyttä vastaamista. Siinä missä Jenni Kokkomäen videoteos ravistelee hereille itseriittoisten epäolennaisuuksien unesta, Karoliina Korvuon teokset piirtävät esiin käsittämättömyyden ja merkityksettömyyden dadaistista rajaa.