Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Urheilu Näköislehti Lukemisto Kulttuuri Porilaine Pori Jazz

Porilaiselle jääkiekko on elämää suurempia tunteita – täällä on ennenkin tunnettu häpeää, mutta koskaan ennen häpeä ei ole liittynyt Ässiin

”Kun sain sydämen padanmuotoisen, nöyrä ja vahva oon lyönneistä sen, yksinäinen koskaan oo en, sain patasydämen.” Näihin laulunsanoihin, kliseisyydestä huolimatta, kiteytyy yllättävän monen porilaisen tunteet, kun puhutaan Porin Ässistä. Tällä kaudella monella porilaisella on ollut vahvimpana tunteena luultavimmin häpeä. Porissa on toki ennenkin tunnettu häpeää. Hävetään tapaa, jolla kaupunkia johdetaan. Tapaa, jolla kaupungissa tehdään päätöksiä ja hävetään tehtyjä päätöksiä. Milloin on kyse muiden taskuun kadonneista veroeuroista, arvomaailmaltaan sopimattomista toimitusjohtajista, huonokuntoisista kouluista ja kunnallisveroprosentin nostamisesta. Aina saa hävetä, vaikkei enää asuisikaan Porissa. Koskaan ennen häpeä ei ole liittynyt Porin Ässiin. Menestystä ei tule automaattisesti ja helpoimman kautta, mutta porilaisella säilyy silti kiinnostus ja usko joukkueen tekemiseen. Muuten niin hiljaiset porilaiset keksivät aina juttua Ässistä. ”Oliks sää eile hallil?” on varmasti kelpo aloitusrepliikki, jos ei keksi muuta sanottavaa. Ässät on se kaupunkilaisia yhdistävä tekijä. Porin Ässät on iso osa kaupungin imagoa, ja joukkue ilmentää hyvin vahvasti porilaisuutta ja porilaisten luonnetta. Kuten Ässissä niin ylipäätään porilaisissa on sitä kuuluisaa periksiantamattomuutta – välillä vähän hölmöäkin sellaista – ja ylpeyttä omasta tekemisestään. Nämä ovat niitä asioita, joista porilaiset tunnetaan ja joiden takia yleensä kehtaa sanoa olevansa Porista. Ensimmäistä kertaa on tuntunut siltä, että edellä mainitut luonteenpiirteet ovat kaikonneet Ässistä. Ei välttämättä pelaajista, mutta ehkä sitten sieltä johtoportaasta. Porilaiselle on turha yrittää selittää, että jääkiekko on bisnestä ja joskus täytyy tehdä säästöjä. Porilaiselle säästöthän nimenomaan liittyvät niihin päättäjien tekemiin häpeällisiin päätöksiin, jotka eivät kuulu mitenkään jääkiekkoon. Porilaiselle jääkiekko on elämää suurempia tunteita. Porilainen loukkaantuu siitä, jos joku onnistuu aiheuttamaan näin merkittävää tuhoa omalle kotijoukkueelleen. Silloin kun kaikki muut asiat omassa kotikaupungissa ovat pielessä, haluaa porilainen keskittyä siihen ainoaan asiaan, johon tässä kaupungissa voi vielä luottaa: jääkiekkoon. Porilainen osoittaa välittämisensä jopa piikikkäillä kommenteilla, joita voi lukea tekstaripalstalta voitetunkin pelin jälkeen. Vaikka Kokemäenjoesta haihtuisi vesi, Poriin jäisi enää kaksi koulua ja ensi talvena ei tulisi ollenkaan lunta, porilainen haluaa tietää ”millai siin eilises pelis ny kävi?” Kuka sitten on tämä henkilö, joka tuo uskon takaisin jääkiekon hylkäämille porilaisille? Vastausta odotellessa kannattaa katsella Youtube-videoita mestaruusvuodelta. Veli-Matti Savinaisen viidennen finaaliottelun kolmannen jatkoerän maali piristää kummasti näin harmaana marraskuisena päivänä.