Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Tulospalvelu Satakunta Tähtijutut Urheilu Näköislehti Lukemisto Porilaine Kulttuuri

Suomi on maa, jossa luontoa tuhoavan yritystoiminnan pyhyys ajaa ympäristöarvojen ohi

Hiljaisuus on luonnonvara, joka häviää hirveää vauhtia, totesi valokuvaaja Jan Eerala Satakunnan Kansan haastattelussa 30. lokakuuta. Tämä karu totuus on tuttu jokaiselle luonnon elämyksiä kaipaavalle ja etsivälle. Yhä harvemmin meillä on tilaisuus nauttia oikeasta hiljaisuudesta, johon voivat kyllä kuulua luonnon äänet, lintujen laulu ja toisiaan vasten hankaavien vanhojen puiden narina. Ne eivät riko hiljaisuutta, vaan päinvastoin korostavat sitä. Toista on kaikenlaisten kulkuneuvojen, koneiden ja laitteiden raivostuttava pörinä ja kolina, jota pakoon ei pääse. Jos häly hetkeksi taukoaa, jyrisee taivaalla kohta onnellisia suomalaisia etelän lomarannoille hiissaava lentokone. Itselläni on katkera kokemus hiljaisen äänimaiseman menetyksestä. Eikä se koske yksin minua, vaan koko Satakuntaa. Joitakin vuosia sitten Satakuntaliitto etsi maakunnan ”hiljaisia alueita”. Erääksi sellaiseksi nimettiin tärkeimpiin suojelualueisiimme kuuluva Euran Koskeljärvi, erityisesti sen eteläosa, joka on maan lounaisosassa ainutkertaista saloseutua. Vuoden 2016 syksyllä Koskeljärven eteläpuolella Natura-alueen rajalla Laitilan puolella käynnistyi hehtaarien alalla mieletön maan myllerrys. Kaunis metsojen, teerien ja kehrääjien asuttama kangasmetsä raivattiin paljaaksi, ja raskaat koneet nostavat sieltä nyt maa-aineksia. Koskeljärven erämainen eteläosa on muutaman sadan metrin etäisyydellä. On helppo kuvitella, millainen luonnonrauha siellä vallitsee maansiirtokoneiden jyristessä. Maa-ainesten ottoon myönsi tietysti luvan Laitilan ympäristöviranomainen. Mikä pahinta, luvan vahvisti Lounais-Suomen ely-keskuksen luonnonsuojelutoimisto, jonka silloisen johtavan virkamiehen mukaan kaivuutoiminnasta ei ole häiriötä siihen rajautuvan Natura-alueen luonnonarvoille. Suosittelen kaikille pistäytymistä paikalla. Olen valmis oppaaksi. Itse kukin voi päätellä, onko häiriötä aiheutunut. Suomi on maa, jossa luontoa tuhoavan yritystoiminnan pyhyys ajaa ympäristöarvojen ohi. Keskimääräinen suomalainen mies rakastaa yli kaiken kaivinkoneita, raivaustraktoreita ja muita pahaa ääntä pitäviä härveleitä. Niiden voimin syntyy näitä Koskeljärven Natura-aluettakin sivuavia kuun maisemia, jotka vievät rauhan kaikelta, mitä silmämme näkevät ja korvamme kuulevat. Kirjoittaja on Euran Honkilahdella asuva luonnonystävä, luonnonvalokuvaaja ja eläköitynyt toimittaja.