Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Tähtijutut Satakunta Urheilu Näköislehti Testit ja visat Porilaine Kulttuuri Live

Meneekö sormi suuhun lapsen kiukun edessä? Ennen lapsilta kiellettiin tunteet ja heidät pantiin nurkkaan häpeämään – "Nyt elämän pitäisi tuntua aina hyvältä"

Moni vanhempi on kasvattajana hukassa, kun lapselle pitäisi opettaa, miten hallita ja ilmaista kiukkua ja suuttumusta rakentavasti. Arjen tilanteet kärjistyvät helposti siihen, että lapsen kiukku tarttuu myös aikuiseen. Tämä ei ole mikään ihme, sillä tunteiden hallinta on vaikeaa, lohduttaa Väestöliiton lastenpsykiatri ja nuorisolääkäri Raisa Cacciatore . –Kun voimakas tunne on päällä, aikuisenkaan järki ei toimi, ja silloin tulee tehtyä asioita, jotka kaduttavat jälkeenpäin. Vahvojen tunteiden kanssa pärjääminen vaatii paljon harjoittelua. Parivuotias on väkivaltaisimmillaan Lapsella ja nuorella on tahtokasvussaan neurologisia herkkyysvaiheita, joiden kautta hän kehittyy. Väkivaltaisimmillaan lapsi on parivuotiaana. Kiistatilanne hiekkalaatikolla kärjistyy helposti siihen, että lapsi mottaa kaveria, koska hänellä ei ole vielä rakentavampia keinoja käsitellä aggression tunteita. –Jokaisella lapsella on kiukkua. Se on oikein ja se on hyvä, aikuisen tehtävä on pärjätä sen kanssa. Vanhemman ei pidä siitä suuttua, säikkyä tai hermostua. Aikuisen tehtävä on myös opettaa lapselle haastavien tunteiden hallintaa, kuten sitä, miten suuttumusta suunnataan mottaamista rakentavimmilla tavoilla, miten vastataan kiukkuaan ärjyvälle ihmiselle tai miten opetellaan itsensä rauhoittamista. Nämä asiat eivät ole helppoja monelle vanhemmallekaan. Cacciatore muistuttaa, että harva on itse omassa lapsuudessaan saanut kovin kummoista tunnekasvatusta. –Ennen tunnetaidoista tai aggressiokasvatuksesta ei tiedetty mitään. Lähinnä lapsia kuritettiin tai pistettiin häpeämään omaan huoneeseensa, hän kuvaa. Kasvatuskulttuuri muuttunut rajusti Vanhemmuus ja lasten kasvattaminen ovat kokeneet Suomessa valtavan muutoksen lyhyessä ajassa. Ensin sodan käynyt sukupolvi vaati lapsiaan kieltämään tunteet ja lapset oppivat olemaan hiljaa, kiltisti ja kunnolla. –Se ei ole ihme, kun miettii, mitä se sukupolvi joutui kestämään. Keskityttiin pysymään hengissä. Ei kukaan ehtinyt miettiä, miltä tuntuu. Monissa perheissä kuitenkin oli alkoholiongelmia, impulsiivisuutta ja masennusta, Cacciatore kuvaa. Sitten suuret ikäluokat tulivat vanhemmiksi. He ehkä yrittivät olla läsnä, mutta tekivät samalla paljon töitä, jälleenrakensivat ja vaurastuivat. –Pitkään oli vain häpeä, jos ei saanut pidettyä lasta kurissa ja parisuhdetta kasassa. Mielen hyvinvoinnista ei juuri puhuttu, Cacciatore sanoo. –Kuuntelua, empaattisuutta, lämpöä tai tunnetaitoja ei opetettu eikä edes osattu opettaa, hän toteaa. Tunnetaidot ja hyvinvointi korostuvat Nykyvanhemmat taas pitävät tunteita ja tunnetaitoja tärkeinä ja tietävät, että aikuisen läsnäolo, kiinnostus ja tuki ovat tärkeitä lapsen tunnekehitykselle, Cacciatore sanoo. –Samaan aikaan ei välttämättä oikein tiedetä, miten lasta sitten pitäisi kasvattaa käsittelemään haastavia tunteita. Silloin voidaan mennä kaverivanhemmuuteen tai siihen, ettei lasta kasvateta ollenkaan. Hänen mukaansa nykyisin korostuu se, että elämän pitää tuntua hyvältä. Sille annetaan aikaa, sillä siihen on nyt mahdollisuus. –Tänä päivänä vaikkapa terapia ja mielen hyvinvointi ovat aivan korrekteja puheenaiheita eikä esimerkiksi avioeroa enää niin hävetä tai mietitä, mitä muut ajattelevat. Vanhemmuuteen liittyvät muutokset ovat luonnollisesti kytköksissä myös yhteiskunnan muutokseen. Tämä näkyy Cacciatoren mukaan esimerkiksi siinä, miten riippuvainen yhteisö on jäsenistään. –Nykynuoret eivät jää kotikylään, vaan lähtevät maailmalle. He lähtevät, koska voivat. He eivät ole enää edellisten sukupolvien tavoin riippuvaisia yhteisöstään tai sen mielipiteistä. Tutkimustieto tunnekehityksestä lisääntynyt Yhteiskunta on myös lapsille paljon turvallisempi kuin ennen. Elintasossa on tapahtunut jättimäinen loikka. Lainsäädäntö on muuttunut ja kuritusväkivalta on kiellettyä. Yhä harvemmat vanhemmat hyväksyvät asenteiden tasolla esimerkiksi luunapit. Muutos näkyy myös väkivaltatilastoissa. 1950-luvulla lapsen riski kuolla perheessä vanhempien väkivallan seurauksena oli nykypäivään verrattuna kaksikymmenkertainen. Myös tapaturmien, murhien ja itsemurhien määrät ovat laskeneet. Myös tunteiden hallinnan kehitystä koskeva tutkimustieto on lisääntynyt. Ennen ei tiedetty mitään esimerkiksi traumatisoitumisesta. Ajateltiin, että kuri ja rankaisu ovat aina vain hyväksi. –Todella uskottiin, että joka vitsaa säästää, se lastaan vihaa. Nyt tiedetään, ettei sellainen ole hyväksi. Cacciatoren mielestä monet nykyvanhemmat pärjäävät kiukun kanssa hyvin. On tärkeää, että he ylipäätään pohtivat asiaa. Myös tietoa lapsen aggressiokasvusta on tarjolla. –Nykyisin tiedetään, että tunteet ja tunnetaidot kehittyvät portaittain ihmisen aivojen kehittymisen myötä. Kyseessä on looginen kehitys, jossa kannattaa olla lapsen ja nuoren tukena. Mitä sitten voi tehdä, jos vanhempi toistuvasti löytää itsensä kiukuttelemassa samalla tasolla parivuotiaansa kanssa? Onko peli menetetty? Ei suinkaan, Cacciatore vakuuttaa. –Tunnetaitojen oppiminen edellyttää aikaa ja tilaa. Ei se mene niin, että jos sanotaan, että pysy aikuisena ja käytä maalaisjärkeä, se alkaisi onnistua. Tarvitaan oikeaa tietoa ja sinnikästä harjoittelua. –Lapset onneksi kasvattavat meitä aikuisia. Usein vanhempi herää pohtimaan tunnetaitojaan siinä vaiheessa, kun huomaa huutavansa kilpaa uhmaikäisen kanssa. Miksi pikkulapsen kanssa ei pidä neuvotella? Kirjoitat Uskalla olla lapsellesi aikuinen -kirjassasi, että nykyvanhemmat ajautuvat usein neuvottelemaan pikkulasten kanssa. Miksi näin tapahtuu, psykologi, tietokirjailija Keijo Tahkokallio ? –Nykyään vallalla on niin sanottu neuvotteleva kasvatus, jossa korostuu lapsen halun mukaan toimiminen. Lasta houkutellaan, että lähtisitkö ja kohdellaan kuin hän olisi pieni aikuinen, jota hän ei kuitenkaan ole. –Kasvatuskulttuurissa on tapahtunut iso muutos. Ennen aikuisen luonnollinen oikeus oli toimia aikuismaisesti eli käyttää valtaa, oli se sitten tunnekylmää tai ei. Nyt mennään lempeys edellä silloinkin, kun pitäisi olla luja. Miksi se ei toimi? –Kun lapsesta tehdään päätöksentekijä aikuisen rinnalle, se johtaa siihen, että kriisitilanteissa aletaan riidellä. Aikuisen ei pidä riidellä lapsen kanssa, sillä silloin ei ole muuta mahdollisuutta kuin mennä lapsen tasolle, jolloin vastakkain on kaksi riitelevää lasta. –Vain rinnakkaisasemassa voidaan riidellä. Kuningas ei riitele alamaisensa kanssa, sillä muuten hän menettää arvovaltansa. Miten pitäisi toimia? –Aikuisen on noustava rinnakkaisasetelman ulkopuolelle, sietää siitä syntyvä lapsen kiukku, joka on luonnollinen reaktio ja silti toimia päätöksensä mukaan sekä opetella kohtaamaan lapsen tunnetilat hätkähtämättä. Rajojen on oltava oikeudenmukaisia. Kun tietää, että kielto on perusteltu, kuten ettei karkkia saa joka päivä, rajojen veto on helpompaa. –Lapsi ei pysty säätelemään omia tunteitaan ja tekojaan. Hän tarvitsee siihen aikuisten apua. Itsesäätelytaidot ovat paras henkivakuutus, jonka vanhempi voi lapselleen antaa. 1 Aggressio tarttuu. Lapsen itkupotkuraivarit virittävät aikuisen aivoissa peilisolut samalle tunnetaajuudelle. Älä jumita tuijottamaan raivoavaa lasta tai uhmakasta nuorta. Katso hetki ulos ikkunasta tai rauhoittavaa kuvaa mielessäsi. 2 Kun katsot lasta, näe lapsen vahvuudet. Katso häntä niin, että ajattelet, että tuossa on minun ihana lapseni, jolla on nyt vaikea hetki. 3 Pidä huolta itsestäsi. On tutkittu tosiasia, että kun ihmisellä on elämässään tarpeeksi stressiä, hän ei toimi empaattisesti ja tunnetaitoisesti. Opettele sietämään tunteet, jotka nousevat omasta henkilöhistoriasta. 4 Mieti, miten suojaat omaa hyvää tuultasi ja itsetuntoasi, vaikka murrosikäinen nuoresi ei tukisi vaan päinvastoin haukkuisi. 5 Älä huuda tai nimittele murrosikäiselle takaisin. Se ei kasvata. Se on sama kuin löisit takaisin 2-vuotiasta, joka kiukustuttuaan mottaa. Nuorella aivojen kehitys on voimakkaimmillaan, minkä vuoksi hän käyttäytyy kuten käyttäytyy. 6 Lapset ja nuoret tarvitsevat malleja siihen, miten tulisi toimia, ja kokemuksen siitä, että tulevat kuulluksi. 7 Mieti, miten voit tukea lapsen itsetuntoa. Opettele rakentavaa otetta. Älä aloita kaikkia lauseita sanomalla älä, ei, koeta nyt tai aina sinä, vaan keksi jotain kannustavaa tai mitä juuri nyt saa tehdä kielletyn sijaan. "Ennen aggressiokasvatuksesta ei tiedetty mitään. Lapsia kuritettiin tai pistettiin häpeämään omaan huoneeseensa. Nykyisin tiedetään, että tunnetaidot kehittyvät portaittain aivojen kehittymisen myötä."