Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Jouluhimmeli Satakunta Tähtijutut Urheilu Näköislehti Lukemisto Porilaine Kulttuuri

Sirkku Peltola: Nainen on myös raadollinen kostaja, oman edun tavoittelija ja himojensa vietävissä

On kaivettava intuitio 1980-luvun alusta. Olen Jyväskylän yliopiston nuori kirjallisuuden opiskelija ja luen tenttiin Minna Canthin tuotantoa. Satoja teoksia virtaa käsieni ja pääni läpi, klassikoita usealta vuosisadalta. Canth on erityinen: suomalainen nainen 1800-luvulta, jonka teoksia tentitään ja tulkitaan edelleen. Hän kirjoitti teoksia, jotka ylittävät vallan, kulttuurin ja ajan rajalinjoja. Hän kertoi naisen äänellä aikansa naisesta – koskettaen, ulottuen. Minulle syttyy alkeellinen oivallus siitä, että Suomessa on ollut sata vuotta sitten naisia, jotka ovat eläneet hyvin erilaista elämää kuin opiskelija 1980-luvun kampuskuplassa, ja siltikin nuo kerrotut naiset ovat tunnistettavia. Noihin pitkähelmoihin vaikuttaneet vallan ja kulttuurin rakenteet ovat edelleen läsnä. Ja hellurei: kirjailijan niistä herättämät kysymyksetkin ovat yhä vastauksia vailla. Peloton kirjailija tarttui myös synkkiin aiheisiin Canth tunnettiin naisasialiikkeen voimahahmona, ja siksi hänen teoksiaan on luettu naisaatteen ja tendenssin pelon läpi. Se aiheutti kirjailijalle surua ja ahdistusta, ja tuntuu sikälikin kohtuuttomalta, että vaikuttavinta Canthin teoksissa on se kaiken läpäisevä ajatus, että on selkeästi erotettava toisistaan kaksi asiaa: yhtäältä valtarakenteiden ja yhteiskunnallisten olosuhteiden vaikutukset ihmisen tekoihin ja käyttäytymiseen, toisaalta niitä ohjaavat sokeat vaistot, intohimot ja heikkoudet. Ne ovat ominaisuuksia, jotka kaikki ihmiset jakavat, riippumatta sukupuolestaan. Nainen ei ole Canthille vain pyhimys ja kärsijä, vaan myös raadollinen kostaja, oman edun tavoittelija, himojensa vietävissä. "Olin aina ajatellut, että naiset toisivat jotain uutta elementtiä ihmiskuntaan, että he veisivät henkielämää korkeampaan suuntaan, että edistyminen hyvyydessä, viisaudessa, vapaudessa – sisällisessä ja ulkonaisessa – olisi heillä pääasiana – eikä valta. Sillä valta edellyttää aina toisten sortoa… Ja mitä näen nyt! He astuvat samoja jälkiä kuin miehetkin", hän kirjoitti. Kirjailijana Minna Canth kyseenalaistaa jatkuvasti omat ajatuskuvionsa. Hänen anturinsa kohdistuu aina lopulta omiin vaikuttimiin, omiin vaistoihin ja sielunliikkeisiin, mustimpaan asti. Anna Liisan järkyttävä tarina on yksi esimerkki pelottomuudesta. Canth rohkeni käsitellä aihetta, joka on naisen elämän synkin ja vaikein, käsittämätön ja käsittelyn ulottumattomissa. Hän oli omakohtaisesti kokenut synnytyksen jälkeisen masennuksen ja kykeni tuomaan sen tarinan motiiviksi, käsittelemään sitä tyylitietoisen runollisesti ja yhtä aikaa äärimmäisellä psykologisella syvyydellä, herkkyydellä, pelottoman tarkasti. Tämän hiffaa intuitiivisesti 1980-luvun opiskelijatyttökin, piilottaa liikutuksen lähteen aivojensa poimuihin. Artikkeli jatkuu kuvan alla Ajattelevat ja toimivat naiset Vuonna 2000 tarjoutuu tilaisuus toteuttaa Anna Liisa Lahden kaupunginteatterin näyttämöllä ja vuonna 2011 suurena musikaalituotantona Tampereen Työväen Teatterissa. Työmiehen vaimon kirjoitan musikaalimuotoon nimellä Suruttomat , ja se saa ensi-iltansa Tampereella 2004. Sitä tehdessä aukeaa maailma, jossa näyttäytyvät kaikki nokkimisjärjestyksen muodot, vallankäytön vivahteet, kaksinaismoraalin viekkaus, naisen rooli alimmalta askeleelta, jota hyljeksitty Homsantuun romani edustaa, aina ylätasanteella keikkuvaan hienostorouva Vörskyyn asti. Tässäkin tarinassa merkittävää on, että Canthin naiset myös toimivat ja ajattelevat. He eivät ole olemassa vain suhteessa miehiin, vaikka ovat miehestä monella tapaa riippuvaisia, jopa tämän omistuksessa. Koominenkin puoli Tänään todellisuus on Suomessa, kiitos myös Minna Canthin, monin tavoin toinen. Maailman mitassa tarina ei valitettavasti edelleenkään ole vain fiktiivinen menneen ajan asetelma. Teoksen voimaa ei toki mitata sen mukaan, miten se korreloi reaalitodellisuuden kanssa. Työmiehen vaimossa onkin ikuista sen ihmiskuvan raastava ristiriitaisuus. Canthia ei usein mainita komiikan mestarina, mutta minulle hänen kielensä rikkaus ja ajattelunsa epäsovinnaiset virrat aukeavat koomisina. Hauskin todistus on hänen jääräpäinen julistuksensa: ”Kaikki naiset älkööt tehkö käsitöitä!” Tässä yhteydessä on syytä muistaa, että Minna Canth oli yksityisyrittäjä, joka sai elantonsa lankakaupasta. Kirjoittaja on näytelmäkirjailija ja teatteriohjaaja. Minna Canth 175 -sarjassa kirjoittaa viikon kuluttua Suomen Mosambikin suurlähettiläs Laura Torvinen. Canthia ei usein mainita komiikan mestarina, mutta minulle hänen ajattelunsa virrat aukeavat koomisina. Hauskin todistus on jääräpäinen julistus: ”Kaikki naiset älkööt tehkö käsitöitä!”