Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Jouluhimmeli Satakunta Tähtijutut Urheilu Näköislehti Lukemisto Porilaine Kulttuuri

Ennätyssuuri peurakanta kaipaa karsintaa – lisääntyneet liikenneonnettomuudet ja sudet kasvaneen peurakannan hankalimmat seuraukset

Valkohäntäpeurojen määrä on ollut viime vuodet voimakkaassa kasvussa. Luonnonvarakeskuksen kanta-arvion mukaan valkohäntäpeurakanta oli tänä vuonna vajaat 100 000 eläintä. –Ilmaston lämpeneminen on parantanut valkohäntäpeuran elinolosuhteita. Lisäksi talviruokinnan avulla kanta on säilynyt hyvävoimaisena. Peurakannan koosta ei ole ollut käytettävissä kattavaa arviota kuin vasta viime vuosina, riistapäällikkö Antti Impola toteaa. Peurakannan vahvistuminen näkyy erityisesti liikenneonnettomuuksien kasvaneessa määrässä. Peurat myös vetävät perässään susia. Luonnonvarakeskuksen ennusteen mukaan läntisen Suomen susikanta on saattanut kesän aikana kasvaa jopa 50 prosentilla maaliskuuhun verrattuna. Yksi keino saada tilanne hallintaan on lisätä peurojen metsästystä. Peurojen metsästysaikaa on pidennetty molemmista päistä. Myös kaatolupia on lisätty. Myönnetyllä lupamäärällä on mahdollista kaataa peräti 50 prosenttia enemmän peuroja edellisen kauden saalismäärään verrattuna. Satakunnassa peurakanta on tihein etelässä, mutta riittää eläimiä Pohjois-Satakuntaankin. Siikaisiin on annettu 161 peurankaatolupaa. Leväsjoen Eränkävijät ovat saaneet omasta kiintiöstään yli puolet kaadettua. –Kyllä tässä alkaa olla kova työ hoitaa kaikki kaadot, joihin lupa on saatu, mutta tärkeä tavoitteemme on estää peurakantaa kasvamasta kuten etelässä. Monesti saan muistuttaa porukoita siitä, että pitäisi kaataa myös naaraita. Sarvet kun kiinnostavat metsästäjiä usein enemmän kuin lihat, Siikaisten riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaaja Kalevi Koivumäki sanoo. Perinteisesti Eränkävijät ovat kaataneet peuroja pellon laidoilla olevista kopeista kyttäämällä, mutta viime vuosina metsälle on otettu mukaan myös nelijalkaisia karvakuonoja. Kun karkeakarvainen mäyräkoira Miina astelee pellon laidalle, niin ei aikaakaan kun alkaa melkoinen haukunta. –Aivan selvästi se on haistanut peuran. Jos sen päästäisi menemään, se ampaisisi metsään eikä minkäänlainen houkuttelu saisi sitä palaamaan, Lasse Koivumäki kertoo. Jahtia varten Miinan kaulassa on gps-panta. Siitä lähtevät signaalit, ja kännyköiden avulla voidaan seurata, missä koira menee. –Jahdissa on mukana yleensä kymmenkunta miestä. Ampujat asettuvat läheisten peltojen laidoille odottamaan. He ovat valmiina ampumaan, kun koira ajaa peurat liikkeelle. Jahdin etenemistä on jännä seurata kännykästä, Koivumäki kuvailee. Peurajahdissa käytetään pienikokoisia koiria, jotka eivät saa peuraa kiinni eivätkä pysty raatelemaan eläintä. Tästä syystä peurajahdissa ei saa käyttää ajavaa koiraa, jonka säkäkorkeus ylittää 28 senttiä. Mäyräkoirat voivat osallistua myös hirvijahtiin. –Esimerkiksi haavoittuneen hirven jäljityksessä mäyräkoirat ovat todella hyviä, Lasse Koivumäki sanoo. Nykypäivänä metsästys vaatii paitsi älykännykän käyttöä myös tietotekniikkaa. Varsinkin riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaaja istuu usein tietokoneen ääressä, sillä metsästäjiltä kerätään havaintoja, kaatomääriä ja riistakameratietoja Suomen riistakeskuksen Oma riista -järjestelmässä. Tiedot muutetaan tilastollisen populaatiomallin avulla kannan koon ja rakenteen arvioksi. Tietokoneruudulla näkyvät esimerkiksi Siikaisissa sattuneet peurakolarien paikat. –Tuossa Siikaistentiellä sattui viime keväänä useita peurakolareita. Neuvoin siirtämään peurojen ruokintapaikkoja kauemmas tien läheisyydestä, ja nyt kolareita on sattunut vähemmän, Kalevi Koivumäki sanoo. Suomen riistakeskuksen Satakunnan toimialueelle on myönnetty kuluvalle metsästyskaudelle 2798 hirvenpyyntilupaa, 8181 valkohäntäpeuran pyyntilupaa ja 24 kuusipeuran pyyntilupaa. Yhdellä pyyntiluvalla voidaan kaataa yksi aikuinen hirvieläin tai kaksi vasaa. Peurakanta on tihein Kokemäenjoen eteläpuolisilla alueilla. Valkohäntäpeuraa sai metsästää vahtimalla jo syyskuun alusta alkaen. Metsästyskauden päättyessä peuraa saa metsästää tammikuun loppuun asti ja ilman koiraa aina helmikuun puoliväliin asti. Vuonna 2008 nisäkäsnimistötoimikunta ehdotti, että valkohäntäpeuran nimi muutettaisiin valkohäntäkauriiksi, koska lajistollisesti valkohäntäpeura ei kuulu peurojen rangifer-sukuun. Uusi nimi ei ole vielä vakiintunut käyttöön, ja esimerkiksi lainsäädäntö tuntee eläimen valkohäntäpeuran nimellä. "Aivan selvästi se on haistanut peuran. Jos sen päästäisi menemään, se ampaisisi metsään eikä minkäänlainen houkuttelu saisi sitä palaamaan.