Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Jouluhimmeli Satakunta Tähtijutut Urheilu Näköislehti Lukemisto Porilaine Kulttuuri

Piispan hiippa saattoi paljastaa kirkonkynnyksen

Surullista ja tietämätöntä. Ei olla perillä kirkollisesta symboliikasta. Näin kommentoi tekstiilitaiteilija Moosa Myllykangas Oulun hiippakunnan uudelle piispalle Jukka Keskitalolle valmistamastaan hiipasta noussutta keskustelua. Piispan vihkimistä kotikatsomoissa seuranneet ihmettelivät, miksi päähineen risti näyttää olevan ylösalaisin. He purkivat hämmästystään sosiaalisessa mediassa. Kommentoijille niin sanottu oikea vastaus, pietarinristi, ei tullut ensimmäisenä mieleen. Sen sijaan merkin nähtiin viittaavan täysin ei-kristilliseen meininkiin. Symbolit ovat siitä jänniä, että niiden merkitys on sidoksissa aikaan ja ympäröivään maailmaan. Merkitykset muuttuvat. Esimerkiksi hakaristiä ei kukaan täysjärkinen enää yhdistä alkuperäiseen merkitykseensä: onneen. Yhteiset tulkinnat tekevät meistä yhteisöjä. Ja toisinpäin: eri tulkinnat erottelevat meidät toisistamme. Toisen voi pitää toisena, olla päästämättä mukaan, jättämällä jakamatta ja olemalla avaamatta merkityksiä. Symboliikan avaamisessa satunnainen kirkossakävijä jäi nyt yksin. Televisiokatsojat seurasivat piispan virkaan vihkimistä ilman käsiohjelmaa. Lähetyksessä selostajallakin oli hyvin vähän tilaa alustaa katsojalle tapahtumien taustoja ja merkityksiä tai edes sitä, keitä kaikkia ruudussa näkyi. Jos tilaisuutta ennakoinut uutisointi oli jäänyt lukematta, henkilöllisyydet selvisivät vasta ohjelman lopputeksteistä. On surullista tulla julistetuksi tietämättömäksi. Olisihan kommentoinnin voinut ottaa vastaan myös niin sanotusti asiakaspalautteena. Asiakaspalautteen antamiseen tarjoaa toki mahdollisuuden myös sunnuntain seurakuntavaalit. Äänioikeutettuja on nyt uusissa ikäluokissa, kun jo 16-vuotiaat pääsevät äänestämään. Perinteisesti vain harmittavan harva antaa äänensä: viime vaaleissa äänestysprosentti oli 15,5. Lienevätkö syinä suomalainen mielenlaatu ja tapa uskoa. Se on niin sisäänpäin kääntynyttä, että pienikin vihje koetaan toitottamiseksi. Silti noin 3,9 miljoonaa suomalaista haluaa kuulua kirkkoon. Sinne löydetään kauneimmissa joululauluissa, häissä ja hautajaisissa ja myös tragedioissa, kun ymmärrys loppuu. Kirkko on auttaja, vaikuttaja ja keskustelukuppani. Kirkon tutkimuskeskuksen suurissa kaupungeissa tekemässä tutkimuksessa mielikuva seurakunnasta on toisaalta positiivinen mutta persoonaton. Haasteena onkin löytää uusia kohtaamisen tapoja ja paikkoja. Myös sopuvaaliseurakunnissa kannattaisi lähestyä jäseniä omaksi kokemallaan tavalla: vaihtoehtoja on monia yleisökeskustelusta verkkolomakkeeseen. Aihetunnisteeksi: miten voin palvella? Kirjoittaja on evankelis-luterilaiseen kirkkoon kuuluva Lännen Median toimittaja.