Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Tähtijutut Satakunta Urheilu Näköislehti Testit ja visat Porilaine Kulttuuri Live

Valokuvataiteilija Päivi Setälän kuvista välittyy elefantin paino

Kuvataide Hämärä oleva. Päivi Setälä P-galleriassa 25. marraskuuta saakka. Valokuvataiteilija Päivi Setälän näyttely P-galleriassa on kolminäytöksinen; eläimiin, maisemiin ja elintiloihin keskittyvä. Sen päärooleissa ovat näkymät läheltä ja kaukaa. Minimalistinen teostarjonta yhdistettynä ilmavaan ripustustekniikkaan luo galleriantilankin ympärille uudenlaista arvokkuutta. Kuvien mittasuhteet vuorottelevat: Suuret pinnat on varattu isoille asioille, pienet panoraamamaisemat luovat välisoittona tunnelman – ne asettuvat tuhdimman teossubstanssin välimaastoihin kuin tarkkailijan tiemerkintöinä matkalla varsinaisia aiheita kohti. Maisemalliset poiminnat usvaisesta syysaamusta tien päällä ja viljavana aaltoilevasta pellosta tuovat tuttuudellaan lohtua, ne tauottavat ja rauhoittavat ajattelemaan mitä tuleman pitää. Näyttelyn pääteoksissa Setälä on kuvannut alpakoita ja norsuja. Poikkeuksen puhutteleviin eläinkuviin tuo yksittäinen miljöökuva, jonka keskiössä on nukkuva ihminen. Sen edessä olo on tungetteleva, kiusallinenkin. Toinen kuvanlukutapa sallii avaramman katseen. Kenties kyseessä on luottamuskuvaus, toisen päästäminen tykö, ihmisen ja kotieläimen tiiviisti jakamaa elintilaa todistamaan. Mutta ne eläimet, kaiken keskiössä sittenkin: Alpakat keskellä Suomi-maisemaa, myllättyä avohakkuuta, taltioivat jotain olennaista muutoksesta ympärillämme; tuotantoeläinten siirryttyä sisätiloihin uutta luontoelämystä tuotetaan entistä eksoottisemmin. Kaukomailla keinot ovat kovemmat, kun luontoon kuuluvia pakotetaan armotta elämysturismin palkollisiksi. Setälän kuvaamat norsut ovat esimerkki tästä: Pienen galleriatilan vallannet vakavanoloiset jätit, niiden viisaus on oleva katsojallekin hämärä. Elämän harmaille alueille pakotettujen olentojen seesteisyyttä ei voi kuin pysähtyä ihmettelemään, niin kuin taiteilija itsekin näyttää tehneen yksityiskohtiin keskittyessään. Näyttelyssä huomioidaan myös lapsikatsoja: Viimeisessä kuvassa köpsöttelee kepeästi askeltava norsunpoikanen, hellyttävä ja niin täysin vailla huolta huomisesta – aivan kuin ihmisen poikanen. Mieleen jää myös lattianreunaan viettävä ripustus, sekin pikkuväen näkökulmaan sovitettu. Väkeviä välähdyksiä nämä vähälukuiset mutta laadukkaat kuvaukset eläimistä ja elintiloista ovat — Huolella näyttelyyn koostetusta kuva-aineksesta välittyy elefantin paino. Kunpa sitä ei keveydellä katsottaisi, eläinten haurasta asemaa ja niiden kuvaajan herkkyyttä tunnistaa toisen eläväisen luonto: ihmistä alkuperäisempi vaikka tälle aina enemmän alisteinen.