Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Tulospalvelu Satakunta Tähtijutut Urheilu Näköislehti Lukemisto Porilaine Kulttuuri

Karsitaanko koulutuksesta, hoidetaanko kaikki sairaat tai pidetäänkö lapsista huolta, jos heidän vanhempansa eivät siihen pysty? – Kuntataloudessa on kysymys arvovalinnoista

Julkisen talouden tasapainottaminen edellyttää arvovalintoja. Se, että kaikkien kuntien talous ei ole kunnossa, ei ole sen enempää vasemmiston kuin oikeistonkaan vika. Väestön ikärakenne on muuttunut niin, että vanhusväestö valtaa kunnat ja lapsia syntyy yhä vähemmän. Työssäkäyvien määrä uhkaa muuttua liian pieneksi kantamaan vastuun kaikkien ikäryhmien palveluista. Päättäjä joutuu tekemään valintoja. Karsitaanko koulutuksesta, hoidetaanko kaikki sairaat tai pidetäänkö lapsista huolta, jos heidän vanhempansa eivät siihen pysty. Kuuluvatko laadukkaat palvelut kaikille vai vaan niille, jotka pystyvät niistä itse maksamaan? Oikeudenmukaisuudella on hinta, jonka kustannukset hyvinvointivaltiossa maksavat veronmaksajat. Taloustieteen opeilla ei yksin pystytä vastaamaan kuntapolitiikan kysymyksiin, mukaan tulevat arvovalinnat. Jokainen päättäjä joutuu kohdallaan miettimään, mitkä asiat ovat tärkeitä tai vähemmän tärkeitä ja mitkä menot ovat tulevaisuuden tuloja. Koulutusleikkauksista on tullut politiikan kestopuheenaihe. Suomi on esiintynyt koulutuksen kärkimaana ja korkeasta koulutustasosta ollaan ylpeitä. Viimeisten vuosien aikana tilanne on muuttunut merkittävästi. Miten koulutussäästöt sitten näkyvät käytännössä? Esimerkkejä on lukuisia. Säästöt näkyvät kauppakeskuksissa oleilevina ammatillisen oppilaitoksen opiskelijoina, jotka viettävät etäpäivää, kun koulutusta tarjotaan vain neljänä päivänä viikossa. Säästöt näkyvät koululaisten työkirjojen puutteena tai yksilöllisen opetuksen vähentämisenä. Kun siemenperunat on syöty, satoa on turha odottaa. Kaikki säästöt eivät ole huonoja. Niukempi talous edellyttää tehokkaampaa toimintaa ja järkevämpää ajattelua. Niin kauan kuin Suomessa on ammattitaitoiset ja pitkälle koulutetut opettajat, on paljon voitettu. Koulutussäästöissä on kuitenkin kipuraja, joka on jo saavutettu. Enempää emme voi säästää ilman tulosten pahaa notkahdusta. Koulutuspolitiikan ei tule johtaa eriarvoistumiseen vaan edelleen mahdollistaa kaikille lapsille tasa-arvoinen koulutus asuinpaikasta ja perheen varallisuudesta riippumatta. Suomalaisen koulutusjärjestelmän vahvuus on juuri siinä, että opiskelijat ovat saaneet erinomaisia tuloksia kouluista riippumatta. Tämän vuoksi koulujen välisiä eroja tulisi kuroa umpeen ja panostaa erityisesti niihin kouluihin, joissa ongelmia on enemmän. Kaikilla lapsilla ja nuorilla tulee olla oikeus opiskella terveissä kouluissa ja laadukkaissa oppimisympäristöissä. Kirjoittaja on Porin kaupunginhallituksen ensimmäinen varapuheenjohtaja (vihr.).