Pääaiheet 100 tuoreinta Verokone Tähtijutut Satakunta Urheilu Näköislehti Lukemisto Porilaine Kulttuuri

Ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen: Turpeen käytön vähentäminen pitää hoitaa EU:n päästökaupalla, ei kotimaisilla kielloilla

Turpeenpoltosta ei pidä pyrkiä päästöjen vähentämiseksi eroon kotimaisilla toimenpiteillä, vaan EU:n päästökaupalla. Näin katsoo ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen (kesk.), joka esitti näkemyksensä Suomen ilmastopaneelin seminaarissa perjantaina. Tiilikainen vertasi turpeen lämmityskäyttöä kivihiileen ja viittasi hiilitonnin hintaan päästökaupassa. Se on vaihdellut noin seitsemästä kahteen kymmeneen euroon. –Miten se on vaikuttanut kivihiilen käyttöön Suomessa? Ei mitenkään, ministeri totesi. Tämä johtuu hänen mukaansa siitä, että hiilivoimala voi käyttää vain hiiltä. Hallituksen päätös hiilen käytön kieltämiseksi vuonna 2029 oli Tiilikaisen mukaan tästä syystä perusteltu, kun taas turpeen kohdalla sama ei tulisi kyseeseen. Turpeen ja hakkeen suhde nopea muuttaa Turvetta poltetaan yleensä yhdessä hakkeen kanssa. –Sekoitusta voidaan muuttaa päästöoikeuksien hinnan mukaan vaikka huomenna, ministeri huomautti. Suomen pitäisi Tiilikaisen mielestä toimia päästökaupan vaikutusten tehostamiseksi EU-tasolla sen sijaan, että turpeen käytön vähentämiseen suunnattaisiin uusia kansallisia rajoituksia. –Päästökauppaa on tiukennettava, jotta hinta kasvaa. Sitä kautta tulee ohjausvaikutus, ja turpeen käyttö vähenee nopeaa tahtia pois. Hakkuurajat luvitukseen, ei määräyksinä metsänomistajille Ministeri otti esille myös kiivaana käyvän keskustelun metsien käytöstä ja sen vaikutuksesta erityisesti hiilinieluun. Tiilikaisen mielestä hakkuurajoitusten asettaminen metsänomistajille ei ole käytettävissä oleva keino. Tämä pysähtyisi ministerin mukaan jo perustuslakiin. Sen sijaan hän hakisi nykyistä selvemmin kestävän metsien käytön rajoja uusien metsäteollisuuslaitosten luvituksen yhteydessä ja erityisesti ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä (yva). –Siihen voisi olla kehitettäväksi työkalu, joka pitäisi metsäteollisuuden volyymin kestävänä. Yvassa pitäisi osoittaa, pystyykö laitos hankkimaan kestävällä tavalla raaka-ainetta käyttöönsä joko kotimaasta tai ulkomailta.