Pääaiheet 100 tuoreinta Verokone Tähtijutut Satakunta Urheilu Näköislehti Lukemisto Porilaine Kulttuuri

Pori Sinfoniettan konsertissa majesteettista loistokkuutta: Lilli Maijalan alttoviulu soi kuin unelma

Musiikki Kaverit Wienistä. Pori Sinfonietta 8.11. Promenadisalissa. Janne Nisonen kapellimestari. Solistit: Janne Nisonen, viulu ja Lilli Maijala, alttoviulu. Ja se pakollinen sinfonia orkesterikonsertissa. Eipäs kuin kaksi, ja solistisena teoksena Wolfgang Amadeus Mozartin Sinfonia concertante Es-duuri K364 viululle, alttoviululle ja orkesterille. Konserttiyleisö ei yhtään kolmen ”sinfonisen” teoksen aikana liikehtinyt puolelta toiselle ajatuksella, että miten tästä konsertin jälkimmäisestä puoliskostakin selviäisi. Alttoviulisti Lilli Maijala on taitajana instrumenttinsa aatelia Suomessa ja Euroopan mittakaavassakin. Suomen Kulttuurirahaston omistama vuonna 1870 rakennettu Jean-Baptiste Vuillaume -alttoviulu soi kuin unelma. Ensiosan alussa Maijalan alttoviulun kuviot liittyivät yhteneväisinä illan kapellimestarin ja solistin, Janne Nisosen viulun viehkeään sirkutukseen. Maijalan alttoviulu soi erityisen upeasti, kiinteän kirkkaana tultaessa ensiosan kadenssiin, jossa alttoviulu aloitti melodian. Alkusoitossa Pori Sinfoniettasta (jouset, kaksi oboeta ja käyrätorvea) huokui Mozartin tunnusomainen henkevä kuohkeus. Osa huipentui näyttävään kadenssiin, jonka juoksutuksissa oli solistien saumattoman eleganttia herkkyyttä. Hidas osa tunnetaan myös Peter Greenawayn elokuvan Drowning by Numbers musiikkina. Visuaalisuus hiveli korvia ja läheltä piti, etteivät kyynelkanavat auenneet. Finaali äityi rouheaksi sahaukseksi Maijalan alton viitoittamana. Sinfoniettan lähes itseohjautuvat tauot pysähdyttivät vavahduttavasti. Antonio Salierin Sinfonia Il giorno onomastico soi komeasti konsertin majesteettisen teeman askelin. Antti Pakkasen fagotilla oli monta näytön paikkaa. Huilu ja oboe vuorotellen fagotin partnerina sooloissa soivat sielukkaasti. Kontrabassojen säestys näppäillen antoi hitaalle osalle levollisen sykkeen. Menuetto tanssi patojen jylhässä kumussa. Trion otti fagotti haltuun soolollaan. Finaali eteni joutuisasti, kun Janne Nisonen laittoi siihen viittomalla ”ruutia”. Majesteettinen ote jatkui Joseph Haydnin Sinfoniassa nro 50 C-duuri käyrätorvien ja trumpettien myötävaikutuksella. Trumpettien neljä sävelen soolot kimmelsivät. Yhden sävelen sisääntulo oli hankala saada soimaan. Finaalissa Nisonen johti Sinfoniettan huipulta toiselle. Kiinniotot pysäyttävien taukojen jälkeen sävähdyttivät.