Pääaiheet 100 tuoreinta Verokone Tähtijutut Satakunta Urheilu Näköislehti Lukemisto Porilaine Kulttuuri

Someraivo liippasi liki: "Satakunnan Kansan pullukka naistoimittaja anasti autopaikan ruuhkavuosissa kamppailevalta lapsiperheeltä – ratin takana toisten asioita tonkiva rikostoimittaja"

En nyt halua yleistää, mutta. Käsi ylös te kaikki, jotka joskus aloitatte lauseenne näin. Yleistäminen on rumaa. Ei saa sanoa, että tuonkin liikennemerkin on varmaan nuoriso kaatanut. Vissiin ovat päälle vielä syljeskelleet. Tuomittavaa on myös tuhahtaa, että pitääkö kaikkien Porin lippalakkipappojen tunkea yhtä aikaa alennuskahvin hakuun. Maailmassa riittää tilaa kaikille. Ilmeisesti ehtona on kuitenkin se, että ymmärrämme toimittaa asioitamme ikäämme kuuluvalla ajalla ja paikalla. Helsingin Sanomissa julkaistiin 2.11. hauska yleisönosastokirjoitus. Siinä kiitettiin Helsingin seudun joukkoliikenteen alennuslippua. Samalla ihmeteltiin, miksi 70-vuotiaille tarkoitetussa alennuksessa on rajoitus. Alennus on voimassa vain kello 9-14. Pitääkö ikäihmisen jäädä kotiin, kun hämärä laskeutuu? Miksi hän ei saa ajaa 1,40 eurolla illalla teatteriin tai kaverin luo kahville? Onko lasten lipulla aikarajoitusta? Sama tulee mieleen, kun katselee kuntosalien seniorialennuksia. Niitä tarjotaan yleensä päiväsaikaan. On selvä, että jumpassa on illalla täyttä. Mutta kaikki iäkkäät eivät herää aamuviideltä ja urvahda iltaseitsemältä. Ei, vaikka aktiivikansalainen niin ehkä toivoisi. Joudun välillä turvautumaan polviongelmien vuoksi keppiin, joskus kahteenkin. Juuri tämän takia pysäköimme taannoin auton perheruutuun. Niitä oli rutkasti vapaana molemmin puolin. Ajattelin, että tässä en ainakaan sohaise kenenkään silmään saati peltiin. Invalidipaikkaa emme kehdanneet käyttää. Se on varattu niille, jotka eivät pääse jaloilleen edes kepin kanssa. Kun olin könyämässä mieheni avustamana autosta, huomasin, että vastapäätä pysäköinyt perheenisä kuvasi meitä. Vieressä istuvan äidin silmät salamoivat. Takapenkin turvaistuimet olivat tyhjiä. Kantti petti. Kippasin kepit takapenkille ja komensin miehen ratin taakse. Pois ja vähän äkkiä! Muutenhan tässä päätyy vielä someen pilkattavaksi: "Satakunnan Kansan pullukka naistoimittaja anasti autopaikan ruuhkavuosissa kamppailevalta lapsiperheeltä – ratin takana toisten asioita tonkiva rikostoimittaja".