Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Jouluhimmeli Satakunta Tähtijutut Urheilu Näköislehti Lukemisto Porilaine Kulttuuri

Yrittäjä on pettynyt huonoon menekkiin ja suree kirjan suosion alamäkeä: Porin viimeinen antikvariaatti lopettaa toimintansa

Taas on yksi aikakausi päättymässä: Porin viimeinen kirja-antikvariaatti, Nortamonkadun varrella sijaitseva Antikvariaatti Markku Ranta on lopettamassa toimintansa. Liike on toiminut samalla paikalla jo lähes 30 vuotta. Markku Ranta on kypsytellyt päätöstään ja tehnyt surutyötä jo pitkään. Vieläkään ei varsinainen lopettamispäivä ole tiedossa, mutta ilmeisesti se on viimeistään helmikuussa, jolloin tilikausi päättyy. –Suurin syy lopettamiseen on se, että kirjojen myynti on käynyt todella kannattamattomaksi. En minä mitään miljoonia tavoitellutkaan, mutta myönnän olevani pettynyt. Olisi tämä voinut päättyä vähän paremmin! Ilman vaimoni sponsorointia minun olisi täytynyt panna ovet säppiin jo paljon aiemmin. Vaimoni on myös hoputtanut minua lopettamaan liikkeen. Ranta suree kirjan suosion alamäkeä. Varsinkaan nuoria ei antikvariaatissa näy. Sarjakuvahyllyilläkin pyörivät keski-ikäiset. Sarjisten suosio lähti Rannan havaintojen mukaan laskuun samassa tahdissa kuin erilaiset video- ja muut elektroniset pelit alkoivat yleistyä 1990-luvulla. Kirjojen suosio on laskenut niin paljon, että uusissa kodeissa ei välttämättä näy enää kirjahyllyjä tai edes yhtenäistä seinää, jolla kirjahylly mahtuisi. Markku Ranta kertoo, että häneltä haettiin Porin asuntomessuilla näytillä olleeseen uuteen taloon kirjoja, mutta somisteiksi. Ne laitettiin esille niin, että kirjan selkäpuoli oli käännetty seinään päin. Ohikulkijoille näkyivät pelkät lehdet. Etelä-Pohjanmaalta kotoisin oleva Markku Ranta aloitti antikvariaatin pidon kahden suunnilleen samanikäisen serkkupoikansa kanssa Seinäjoella. Porissa hän rupesi antikvariaattialan yrittäjäksi Nortamonkadulla Veikko Valon jälkeen. –Minun piti olla tässä vain vuosi, sillä oli muitakin ammattihaaveita. Kummasti se aika on venähtänyt vuosikymmeniksi. Ranta myöntää, että yksinyrittäjän arki on varsin tiukkaa. Lomia ei ole tullut pidettyä. –Olen ollut täällä vähän kuin vankilassa. 30 vuotta olen tuijotellut tuota Nortamonkatua tai sitten Pomarkuntietä Vähälläraumalla. Siellä on kotini. Pieni ahdistus on ollut läsnä liikkeessä kököttäessä. Vaikka Markku Ranta jutustelee mielellään, hän kertoo olevansa hieman väsynyt ainaiseen kuuntelijan rooliinsa. Hän kutsuukin osaa asiakkaistaan leikillään potilaiksi. –Välillä tuolle tuolille oikein jonotetaan, hän viittoo kohti haastattelijan alla olevaa jakkaraa. –Keräilijät ovat sellaisia, että heillä on kauhea palo kertoa omasta harrastuksestaan. Kyllä minä sen ymmärrän, mutta joskus turhauttaa, kun pitäisi tehdä töitäkin, ja potilaat sen kun vaihtuvat siinä tuolilla. –Todella paljon olen kyllä heiltä oppinut, sitä pitää tähdentää. Kaupungin viimeisen antikvariaatin toiminnan loppuminen on Markku Rannalle itselleenkin merkityksellistä symbolisesti. –En minä nyt tiedä, mitä tämä minun liikkeeni lopettaminen merkitsee kaupunkikuvan kannalta. Tuskin paljon. Mutta tämä on taas yksi esimerkki käynnissä olevasta ilmiöstä: pienet kivijalkaliikkeet lopettavat ja vain isot kansainvälisiin ketjuihin kuuluvat yritykset jatkavat. Ranta tuntee monta paikallista yrittäjää, jotka olisivat valmiita heittämään hanskat tiskiin heti, jos liikkeelle löytyisi vain jatkaja. Jatkajaa ei ole tosin ole myöskään Rannalla. Ei hän ole sitä etsinytkään. –Olisihan se tosi hienoa, jos tähän löytyisi joku. Todennäköisempää kuitenkin on, että myyn näitä omia varastojani hiljalleen pois kirpputorilla. Rantaa hirvittää jo etukäteen ajatella sitä kauheaa rahtausta, mitä antikvariaatin hyllyjen tyhjennys vaatii. Liiketilan lisäksi hänellä on Nortamonkadun varrella sijaitsevassa talossa vuokralla pieni varastotila, joka sekin on täynnä kirjoja. –Myös meillä kotona näyttää samanlaiselta kuin täällä kaupassa. Kirjojenrakastajana olen itsekin keräilijä. Vaimoani olen onnistunut joskus hämäämään tuomalla kotiin itselleni hankkimiani kirjoja ja väittämällä, että nämä ovat myyntiin menossa olevia opuksia ja täällä kotona vain väliaikaisesti. Aina jossain vaiheessa vaimo on havahtunut siihen, että nämä kirjathan ovat täällä edelleen! Kun Markku Rannan 30-vuotinen sota antikvariaatissa viimein päättyy, mitä hän aikoo sitten tehdä? –Olin nuorena kova matkustelemaan. Erityisesti Kaukoitä ja esimerkiksi Intia kiinnostivat. En ole vuosikymmeniin päässyt oikein minnekään, joten nyt siihen olisi ehkä tilaisuus. Ranta kertoo, kuinka hänen ystävänsä rakastui taannoin kambodzalaisen kenraalin tyttäreen. Todistaakseen kelpoisuutensa varteenotettavana sulhasmiehenä Rannan ystävän piti rakennuttaa komea talo. Sen alakerrassa on liikehuoneistoja ja keskikerroksessa asuu tämä ystävä perheineen. –Siellä olisi yläkerta aivan tyhjillään. Sinne saisi mennä. Ranta kuitenkin empii tämän haaveen toteuttamista, sillä Vähälläraumalla sijaitseva omakotitalo vaatii osansa. Sillä jos Ranta lähtisi kauas itään, hän viipyisi siellä kauan. –Luulen kuitenkin, että ainakin ensimmäinen vuosi töiden lopettamisen jälkeen kuluu vain kotona ollen. Kuuntelen rauhassa lintujen laulua ja katselen, kun pääskyset lentävät taivaalla. Nortamonkadulle ei tarvitse enää lähteä.