Pääaiheet 100 tuoreinta Verokone Tähtijutut Satakunta Urheilu Näköislehti Lukemisto Porilaine Kulttuuri

Suomessa on yhä enemmän uhanalaisia lintuja – puolet sorsalinnuistamme ovat jo uhanalaisia

Meillä julkaistiin uhanalaisten lintujen luettelo viimeksi vuoden 2016 alussa. Edellinen luokitus oli vuodelta 2010, mutta hälyttävät havainnot monien lajien nopeasta taantumasta antoivat aiheen uuteen uhanalaisarviointiin. Uhanalaisten määrä olikin tuntuvasti lisääntynyt, sillä vuonna 2010 niitä oli 59 ja 2016 jo 87. Tällainen kehitys ei ole mikään pikku juttu. Lintujärjestö BirdLife Suomen mukaan se on osoitus siitä, että Suomessa valtiovalta ei ole kyennyt pysäyttämään luonnon monimuotoisuuden vähenemistä. Arviointi lajien uhanalaisuudesta toteutetaan niiden häviämistodennäköisyyteen pohjautuvien kansainvälisten kriteerien perusteella. Uhanalaiset lajit luokitellaan neljään eri kategoriaan: hävinneisiin, äärimmäisen uhanalaisiin, erittäin uhanalaisiin ja vaarantuneisiin. Lisäksi on luetteloitu niin kutsutut silmälläpidettävät lajit, jotka ovat välittömässä vaarassa suistua uhanalaisten joukkoon. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Kosteikkolajeilla jyrkkä alamäki Lintujen uhanalaisuutta kartoitetaan jatkuvalla seurannalla. Alan tutkijat ja harrastajat toteuttavat vuosittain runsaasti erilaisia laskentoja kaikentyyppisillä biotoopeilla, ja huomattava osa uhanalaisiksi arvioiduista lajeista on muutenkin jatkuvan tarkkailun alaisina. Viimeksi julkaistussa uhanalaisluokituksessa huomio kiinnittyy erityisesti vesien ja kosteikkojen eläjien jyrkkään alamäkeen. Puolet sorsalinnuistamme ja lähes puolet kahlaajistamme arvioidaan jo uhanalaisiksi. Vesien rehevöityminen ja umpeenkasvu on todettu suureksi ongelmaksi. Ilmiö on tuttu lukuisilta lintujärviltä, joiden pesiviä parimääriä on viime vuosina kohdannut melkoinen kato. 2000-luvulla jyrkimmin taantuneita lintuvesilajeja ovat esimerkiksi punasotka, tukkasotka, jouhisorsa, heinätavi ja nokikana. Erittäin uhanalaisten listalta löytyvät lisäksi muun muassa lapasotka, pilkkasiipi, tukkakoskelo ja mustakurkku-uikku, vaarantuneiden joukosta taas esimerkiksi haapana, haahka, isokoskelo ja naurulokki. Jo kauan on ollut tiedossa, että maataloudessa tapahtuneet muutokset ovat voimakkaasti vaikuttaneet useiden lintujen kantoihin. Äärimmäisen esimerkin maatalousympäristöjen linnuston häviämisestä tarjoaa peltosirkku. Vielä muutama vuosikymmen sitten se oli tuiki tavallinen peltoaukeiden kesävieras. Tehoviljellyiltä ja salaojitetuilta avomailta se on käytännöllisesti katsoen kadonnut. Erittäin uhanalaiseksi luokitellaan nykyisin myös räystäspääsky. Sen taantuman keskeinen syy lienee karjatalouden muutoksissa. Ulkona laiduntava karja on suurelta osin poistunut suomalaiselta maaseudulta, eikä pääskyillä ole enää tarjolla ravintoa eikä pesäpaikkojakaan samalla tavalla kuin vanhakantaisen pienviljelyvoittoisen maatalouden aikakaudella. Metsien tehotalous uhkana Metsien taloudellinen käsittely on viime vuosikymmeninä räjähdysmäisesti lisääntynyt, eikä se voi olla vaikuttamatta metsissä pesivien lintulajien menestymiseen. Viimeisimmät havainnot metsälinnustomme vähenemisestä ovat hälyttäviä. Esimerkiksi sellaisten metsiemme peruslinnustoon kuuluneiden lajien kuin hömö- ja töyhtötiaisen kannan kehitys on ollut jyrkästi laskeva. Molemmat kuuluivat vielä joitakin vuosikymmeniä sitten pesimälinnustomme runsaslukuisimpiin lajeihin, mutta nyt ne ovat pudonneet kauas tilastojen kärkisijoilta. Jos metsien taloudellinen hyötykäyttö entisestään tehostuu, se saattaa jo lähitulevaisuudessa johtaa metsälinnustomme suoranaiseen katoon. Uhanalaisarviointi on asiantuntijoiden luotettavaa käsialaa, mutta silti tekee mieli hiukan kummastella joitakin valintoja. Vaarantuneiden lajien listalta löytyvät muun muassa punatulkku ja viherpeippo, joita kumpaakaan ei kriittisesti ajatellen voi pitää uhanalaisina. Punatulkku elää nuorissa ja keski-ikäisissä kuusivaltaisissa sekametsissä, jollaisia suurin osa kasvatusmetsistämme nykyisin on. Toisinaan talviset salmonellaepidemiat vähentävät punatulkkuja, mutta todelliseen häviämisen uhkaan ne eivät sitä vie. Viherpeippo puolestaan on meillä ihmisen ruokinnan ansiosta runsastunut laji, joka muutama vuosi sitten taantui ruokintapaikkojen välityksellä levinneiden tautien seurauksena. Kyse lienee kuitenkin vain väliaikaisesta kannan harvenemisesta. Luettelo Suomen uhanalaisista lintulajeista löytyy BirdLife Suomen internetsivuilta täältä .