Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Tulospalvelu Satakunta Tähtijutut Urheilu Näköislehti Lukemisto Porilaine Kulttuuri

Tuoreen isän arki oli täysin erilainen vuonna 1944 kuin 70 vuotta myöhemmin – isän rakkautta on silti kaikissa sukupolvissa

Lähipiirissäni on monenikäisiä isiä. Nuorin, kahden pienen isä, on vielä alle kolmekymppinen. Iäkkäin täytti kesällä sata vuotta. Ensimmäisen kerran he kumpikin tulivat isäksi 26-vuotiaana. Maailma ja sen odotukset isiltä olivat kovin erilaiset. Vuonna 1944 tuore isä taisteli rintamalla Suomen itsenäisyyden puolesta. Varhaiset siteet isän ja vauvan välillä jäivät syntymättä. Ristiäisten jälkeen isä tapasi poikansa seuraavan kerran konttausikäisenä, ja tie vei senkin jälkeen vielä Lapin sotaan. Vaikka isä olisi saanut heti olla perheensä luona, varsinaiseen lapsenhoitoon ei hänen silti olisi juuri odotettu osallistuvan. Se kuului äidin ja ylipäätään naisten rooliin. Siviilissä isän tärkein tehtävä oli taata perheelleen elanto. Runsaat 70 vuotta myöhemmin isän ja pojan yhteinen tie alkaa aivan toisella tavoin. Isä näkee lapsensa hahmon kuvassa jo ennen syntymää, ja kuulee pienen sydämen lyövän. Isä on totta kai mukana synnytyksessä ja pitelee poikaa sylissään ensi parkaisusta. Side lapseen vahvistuu isyyslomalla nuoren perheen kotiuduttua sairaalasta. Kotona lapsenhoito kuuluu yhtä lailla isälle kuin äidille, varsinkin mitä isommaksi lapsi kasvaa. Isän roolin sisältö on laitettu melkein kokonaan uusiksi noiden 70 vuoden kuluessa, ja sen rajoja on venytetty mahduttamaan sisäänsä yhä uusia asioita. Muutokset ovat hiipineet hiljakseen osaksi arkeamme vuosikymmenten kuluessa, ja toisaalta kaikki on tapahtunut yhdessä nopeassa rysäyksessä. Seitsemässäkymmenessä vuodessa isän rooli on muuttunut enemmän kuin ehkä satoihin tuhansiin vuosiin sitä ennen. Miten ihmeessä isät ovat selvinneet tuosta rysähdyksestä? Yllättävän hyvin, itse asiassa. Onkohan niin, että isät ovatkin olleet valmiita astumaan nykyrooliinsa, lähemmäs lasten arkea ja mielenmaailmaa, kun takavuosikymmenten raskaat velvollisuudet vain ovat sen sallineet. Ja kun työelämään lähteneet äidit ovat avanneet perhekokonaisuutta enemmän myös isille. Lapsille tärkeintä lienee aina ollut varmuus isän rakkaudesta. Vaikka nykyisälle on ehkä annettu enemmän keinoja sen osoittamiseen, siellä se rakkaus asuu isoisien ja isoisoisienkin sydämissä.