Pääaiheet 100 tuoreinta Tähtijutut Satakunta Urheilu Mielipide Näköislehti Lukemisto Porilaine Kulttuuri

Änkyrä ei havaitse oman päättelynsä paradoksia – samalla kun hän hylkää tutkijoiden päätelmät nykyisestä ilmastosta, hän hyväksyy tutkijoiden tiedot menneisyyden ilmastonmuutoksista

Minä nimitän heitä änkyröiksi. Ehkä änkyröiden rihmasto on vakio, ja synkkinä aikoina heitä vain pulpahtelee pinnalle kuin sieniä sateella. Oli miten oli, änkyröiden kannalta asiat edistyvät mainiosti. Muilla on sitä enemmän aihetta huoleen. Huonot uutiset saavat heidät erityisesti riehaantumaan, ja voisiko ilmastonmuutosta huonompaa uutista olla. Vaan miten käyttäytyy änkyrä? Helpointa olisi kieltää koko juttu. Oikea änkyrä kirjoittaa kuitenkin pitkän selvityksen, miten ilmasto on milloin lämmennyt, milloin kylmentynyt, ihan luonnostaan ja ilman ihmisen vaikutusta tietenkin. Totta. Jääkausi painoi Suomenkin niin lyttyyn, että rannikolla maa nousee vielä kymmenen tuhannen vuoden jälkeen. Miten sadoilta huippututkijoilta onkin jäänyt näin luonnollinen tosiasia tunnistamatta. Änkyrä ei havaitse oman päättelynsä paradoksia. Samalla kun hän hylkää tutkijoiden päätelmät nykyisestä ilmastosta, hän itsestäänselvinä hyväksyy tutkijoiden tiedot menneisyyden ilmastonmuutoksista. Vai mistä hänen faktansa on peräisin? Raaputtiko kivikauden ihminen luolan seinään aikansa somepäivityksen: Jäätä tänään sentti vähemmän, enää kaksi kilometriä jäljellä. Toinen lähestymistapa välttää näin ilmiselvän karikon, ei kiellä, mutta tekee näppärän väistöliikkeen: Suomen saasteet ovat kärpäsen jätös Intian lehmänläjän rinnalla. Siivotkoon ensin omansa, kyllä mekin sitten. Faktoja ei käy kieltäminen. Miljardi ihmistä sotkee enemmän kuin viisi miljoonaa, puhumattakaan intialaisista. Lukuja voi katsoa toisestakin näkökulmasta, mutta ei mennä siihen. Väistöliike on yksi muunnelma ”ei minun takapihalleni” -periaatteesta. Se on erittäin suosittu, sillä sitä voi soveltaa mihin tahansa. Poliitikot ympäri maailman ovat huomanneet sen. ”Menkööt muualle, kunhan eivät tule meille!” ”Otetaan pojat lisää velkaa, kyllä sen aikanaan joku maksaa.” ”Rakennetaanpas muuri.” ”Pitää ensin hoitaa omat sairaat ja vanhukset,” on myös paljon käytetty fraasi, jolla voi kääntää huomion pois pääasiasta. Ei-sanalle riittää kiertoilmaisuja. Kun ajat ovat huonot, änkyrät ovat voimissaan ja yhteisvastuu huonossa hapessa. Nyt tarvittaisiin Tuntemattoman sotilaan kapteeni Kaarnaa: ”Hei pojat, ei sotaa näin käydä. Nyt mennään tuon suon yli että heilahtaa”. Ne olivat tosin hänen viimeiset sanansa, mutta poteroonkaan ei voinut jäädä, edes kypärä päässä. Viime kädessä me kaikki maksamme laskun. Mitä kauemmin viivyttelemme, sitä korkeammaksi korko kasvaa. Lopulta tulee ulosottomies. Tai ulosottohenkilö. Kirjoittaja on eläkkeellä oleva SK:n kulttuuriosaston esimies.