Pääaiheet 100 tuoreinta Verokone Tähtijutut Satakunta Urheilu Näköislehti Lukemisto Porilaine Kulttuuri

"Nätsi" Rosvall ei viihdy aloillaan: Pakettiautossa 28 vuotta asunut taiteilija karautti Köyliöstä talven viettoon Fuengirolaan – eikä se ole hänen elämässään lähellekään erikoisimpia tempauksia

Lempinimellä ”Nätsi” koko ikänsä kutsuttu Esa Rosvall , 73, herää tavallisena aurinkoisena aamuna henkilöautossaan Fuengirolan Finland Village -leirintäalueella. Hän avaa matkaradion, venyttelee jäseniään reippaan flamencomusiikin tahdissa ja siirtyy sitten aamutoimiin leirintäalueen huoltorakennukseen. –Yövyn usein myös keskustan torialueella, Ferialla. Paikka on ilmainen ja sillä järjestetään tiistaisin markkinat ja lauantaisin kirpputori, Nätsi kertoo arjestaan. Nätsin liikkuvana kotina ovat toimineet monenmerkkiset autot ajellessaan pitkiä taipaleita lähes 6 000 kilometrin mittaisella alueella Jäämeren ja Välimeren välissä. Nykyisen autonsa, Citroën Berlingon, hän löysi tutun remonttimiehen pajalta. Auto oli käytetty ja kolaroitu, mutta ehjäksi naputeltuna se sopi täydellisesti matkamiehen kodiksi. –Tässä on paljon säilytyslaatikoita ja kattoikkunat. Lisälämmitin pelaa hyvin. Voin nukkua jalat suorana. Kaasukeittimellä kiehautan kahvit ja lämmitän tarvittaessa valmisruuat. Tilava kattoteline on tehty armeijan sängystä, Nätsi esittelee liikkuvaa minikotiaan etsiessään parkkipaikkaa. Lue myös aiemmat jutut Nätsi Rosvallista: Amerikan taikuri asuu eläkepäivinään tila-autossaan ja muistelee sirkusöitä Pori Jazzissa huippuhetkinään Mitä kuuluu, Nätsi Rosvall? ”Poltin Amerikan taikuri -esityksen tavarat” Kahden Porissa asuvan tyttärensä varoituksia uhmaten Nätsi ajoi autonsa kesän alussa Espanjasta Suomeen, ja parhaillaan hän on matkalla takaisin. Lentomatkat tai asuminen vuokra-asunnossa eivät miestä yksinkertaisesti kiinnosta. Kesällä miehen tukikohtana toimi Köyliössä parkissa oleva asuntovaunu, mutta Berlingolla kierrettiin monet festarit ympäri maata. –Asun mieluummin asuntovaunussa kuin kerrostalossa. On päästävä liikkumaan. Synnyin entisessä kulkutautisairaalassa ja minut kai rokotettiin gramofonin neulalla. Siitä tämä johtuu, Nätsi summaa naureskellen. Syntynyt kulkemaan Nätsi huomasi jo 1960-luvulla paikallaan pysymisen ahdistavan häntä. Sen sai tuntea myös hänen tuolloinen tyttöystävänsä, joka oli perinyt isovanhemmillaan kasan komeita huonekaluja. –Yritimme asua Vanhassa Raumassa puutalon yläkerrassa. Tuumasin pian, että myydään kalusteet pois, eiks vaan ja ruvetaan asumaan pakettivolkkarissa. Niin tehtiinkin. Yöt vietettiin järvien rannoilla ja usein karautettiin päivällä vanhempieni luo syömään. Löydettyään parkkipaikan Nätsi kävelee Bolichesin juna-aseman vieressä sijaitsevaan suomalaiskahvilaan. Hän tilaa kahvin lisäksi karjalanpiirakan munavoilla. Niitä nauttiessaan hän ratkoo melkein joka aamuisen tapaan ajankohtaisia puheenaiheita tutussa miesporukassa. –Ei tämä aamupäivän rutiini poikkea mitenkään Ristolan huoltamon baarin aamusta kotiseudullani Köyliössä. Suomalaiset miehet keskustelevat nauttiessaan suomalaista kahvia ja piirakkaa tai pullaa, Nätsi sanoo. Matkalla aina yksin Koko elämänsä alkoholista kieltäytyneelle Nätsille sopi muusikon ammatti paremmin kuin mikään muu pitkälti siksi, että soittajan elämä oli jatkuvaa liikkumista. Uusi leipäpuu alkoi kasvaa Nätsille 1980-luvulla sirkuksesta ja vuokrattavista sirkusteltoista ostettuaan ensimmäisen telttansa Sirkus Finlandilta. Sadat telttakeikat veivät Nätsin joskus myös Suomen rajojen taakse. Esimerkiksi neuvostoajan lopulla hän kuskasi suuren telttansa Jäämeren rannalle Murmanskiin, missä järjestettiin yli 200 000 osanottajan rauhanfestivaali. Neuvostoliiton romahdettua Nätsi halusi käydä toteamassa, onko suuressa maassa tapahtunut muutoksia. Hän matkasi pienellä Mitsubishi Carter -kuorma-autolla Pietarista Murmanskiin ja kaarsi Norjan kautta takaisin Köyliöön. Noihin aikoihin Nätsi teki lukemattomia matkoja lähinnä Pietarin seudulle mennessään tapaamaan venäläisiä ystäviään. Nykyisin Nätsi tekee pitkät reissunsa yksin tilanpuutteen takia. Hän väittää, ettei ole koskaan pelännyt liikkua vieraissa oloissa. –Venäjän reissuilla olen joutunut ottamaan monesti yhteen miliisien kanssa. He ovat halunneet vain rahaa tekaistuilla perusteilla. Vain kerran olen suostunut heidän pyyntöönsä. Silloin ympärilläni seisoi neljä aseistettua kiiltävänappista. Onnistunut varkaus Nätsi on reissannut lähes kielitaidottomana satoja tuhansia kilometrejä ja sattunut kiperiinkin tilanteisiin, mutta on välttynyt vakavilta liikenneonnettomuuksilta, ryöstöiltä ja varkauksilta - yhtä lukuun ottamatta. Lähdettyään taannoin Barcelonan lähellä olevalta huoltoasemalta hän oli huomannut vierellään auton, jonka kuljettaja oli viestittänyt Berlingon tärisevän. Pysähdyttyään moottoritien reunaan, oli vieras mies kumartunut takarenkaan viereen avaamaan venttiiliä. Nätsi oli aavistanut miehen aikeet ja hän oli raivostunut. Mies oli säikähtänyt ärräpäitä ja huutoa ja poistunut paikalta. –Ennen kuin jatkoin matkaa varmistin, että olkalaukkuni oli tallella takapenkillä. Ei ollut. Vieraan auton takapenkillä oli ollut piilossa toinen mies. Tutkiessamme takarengasta hän oli napannut laukkuni. Siinä menivät passini, pankkikorttini ja sadan euron seteli. Harmittaa vieläkin, että menin halpaan. Mutta onni onnettomuudessa: Nätsin pysähdyttyä seuraavalla levähdyspaikalla soittamaan Suomeen, oli kaksi paikallista miestä tullut ojentamaan hänelle varastetut tavarat satasta lukuun ottamatta. Nätsille on edelleen epäselvää, olivatko miehet varkaiden rikoskumppaneita vai satunnaisia ohikulkijoita, jotka olivat löytäneet hylätyn laukun roskiksesta. Infarkti iski käärmeenä Viimevuotinen Espanjan keikka oli jäädä Nätsin viimeiseksi - ainakin autonsa kuskina. Nätsi tunsi nukkuessaan, kuinka käärme kiemurteli makuupussinsa jalkopäässä. Herättyään hän totesi nähneensä unta. Peiliin katsoessaan hän näki kasvojensa toisen puolen valahtaneen alas. Kun vielä Nätsin toinen käsi oli tunnoton, soitti viereisestä asuntoautosta herätetty tuttava ambulanssin paikalle. –Olin katsonut espanjaksi dubattuja länkkäreitä ja kuullessani ensihoitajien sanovan, että "vamos, vamos", ymmärsin, että nyt pitää mennä lujaa sairaalaan. Nätsi oli saanut lievän aivoinfarktin. Nopeasti käynnistetyn liuotuksen ansiosta infarkti ei ehtinyt aiheuttaa näkyviä vaurioita.