Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Tulospalvelu Satakunta Tähtijutut Urheilu Näköislehti Lukemisto Porilaine Kulttuuri

Kaupat käyttävät halloweenia rahasampona, vanhemmat taas ryyppäämiseen ja kauhuelokuvien katselemiseen

Syksyllä illat pimenevät ja luonto näyttää viimeisiä elonmerkkejä. Kylmä talvi tekee tuloaan, on aika sadonkorjuujuhlan. Juhlistaa voi monin pyhin, ne leikkaavat toisiinsa niin tavoiltaan kuin ajaltaan. Toinen pyhä on kopioinut toiselta, kun ihmiset, ideat ja uskonnot ovat liikkuneet vuosisatojen aikana. Epävirallisena tavoitteena on muuttaa, yhdistää tai poistaa toinen pyhä muistoista. Halloween on melko uusi Suomessa ja maistuu Starbucksin kurpitsasalaatilta. Sen historia on kelttien Samhain juhlassa, sen vietto nykyään on suurta amerikkalaista kulutusjuhlaa. Muovikrääsä, pukeutuminen elokuvahahmoksi ja karkit ovat lapsille mieleistä hommaa ja kiteyttää halloweenin modernin habituksen. Juhlinta-aika on myös melko lavea, pukeutua voi kahden viikonlopun ja niiden välisen viikon ajan. Oikeastaan juhlia aletaan heti, kun kauppoihin ilmestyvät oranssit vaahtokarkit ja naamarit. Kaupat käyttävät mielellään tätä rahasampoa ja pakkosyöttävät uutta, muodikasta juhlaa mainoksin. Halloween on yhtä perinnöllinen Suomessa kuin ystävänpäivä. Vanhemmat käyttävät halloweenia ryyppäämiseen ja kauhuelokuvien katselemiseen. Aivan kuin näihin tarvittaisiin jokin uusi tekosyy, onhan meillä jo vappu. Kekri puolestaan on perinteikäs muinaissuomalainen juhla, eli se on unohdettu tai muutettu yliampuvaksi Kalevala-larppaamiseksi. Kekri oli maatalouskulttuurissa tärkeä, se merkkasi vuoden vaihdetta, jolloin sadonkorjuu oli tehty, ja talven ruoat kerätty talteen. Nyt on aika lepuutella väkiä, kiittää esi-isiä ja tehdä taikoja ensi vuotta varten. Ennen naapuritaloa leivinuuninsa lämmittänyt sai varallisuutta ja isäntien kekrihumala toi hyvän ruisvuoden. Sää voitiin myös ennustaa. Talvi katsotaan tammenkuoresta ja puiden lehdistä. Kekrinä tietysti pitää syödä paljon, muun muassa lammas ja kekripullat olivat tärkeitä. Ruokapöytä katetaan juhlakuntoon ja mennään saunaan. Silloin esi-isät syövät rauhassa, kun isäntäväki lämmittelee. Kestien tarkka ajankohta riippui kylästä ja paikkakunnasta mutta yleisesti marraskuun alussa. Onko suomalaisessa yhteiskunnassa enää paikkaa pakanallisille menoille ja maagisille riiteille? Teemme riittejä vieläkin eri vuodenaikojen mukaan tietämättämme, mitä unohdettua jumalaa se ylistää. Onko sillä väliä, jos maalaamme munia, virvomme tai pyllytämme pelolla tietämättä miksi? Esikristilliset tavat ovat tekemässä paluuta, kun usko ei enää sido kansaa yhteen. Ehkä ihmiset etsivät yhteyttä johonkin suureen ja vanhaan, muinaiseen. Mitä näistä juhlittekaan, syökää hyvin, menkää saunaan ja muistakaa vainajia. Mikäli mielenne kuitenkin tekee koskettaa jotain esoteerista ja unohdettua, viekää juhlatarjoilua uhrikivelle, uhripuulle tai riiheen, jotta haltijatkin saavat ruokaa.