Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Urheilu Näköislehti Lukemisto Kulttuuri Porilaine

Maataloustuottajan on saatava osansa – "Jos jostain tuotteesta viljelijän osuus on 5 prosenttia ja kaupan kate on lähes 50 prosenttia, on selvää, ettei kaikki ole oikeudenmukaista"

Suomalainen maatalous on ollut suurissa vaikeuksissa ennätyksellisen kuivan kesän vuoksi. Maatalouden yleinen kannattavuus on heikentynyt vuosi vuodelta koko tämän vuosikymmenen. Jatkuva kustannusten nousu yhdessä Venäjän pakotteiden kaltaisten poliittisten syiden kanssa on aiheuttanut kurjistumisen kierteen, jonka katkaisemiseksi vaaditaan nopeita toimenpiteitä. Nykymenon jatkuminen vaarantaa vakavasti omavaraisuutemme sekä koko 300 000 suomalaista työllistävän elintarvikeketjun tulevaisuuden. Tilanne useilla maatiloilla alkaa olla nyt ja etenkin ensi keväänä erittäin vaikea. Suomalaiset suuret kauppaketjut ilmoittavat elintarvikkeidensa kotimaisuusasteeksi noin 80 prosenttia. Maatalouden yksi suurimmista haasteista on, että kun kotimainen tuottaja noudattaa tiukkaa suomalaista lainsäädäntöä ja laatuvaatimuksia työssään, niin samaan aikaan kauppojen hyllyille lastataan halvempia ulkomaisia tuotteita, joiden tuotantotavat ovat Suomessa laittomia. Myös kaupan ja teollisuuden on aika ryhtyä toimenpiteisiin tuottajahintojen vahvistamiseksi. Maksaja ei voi vuodesta toiseen olla pelkästään tuottaja. Kova kilpailu on eri asia kuin epäreilu kilpailu. Osuuskauppaketju nykytilanteessa halpuuttaa elintarvikkeita ja tuottajat ovat jääneet selvästi alakynteen kaupan saamaan voittoon suhteutettuna. K-ryhmä maksaa nykyisessä Tuottajalle kiitos -kampanjassaan 30 tuotteesta normaalia korkeampaa tuottajahintaa. Euroopan unioni kaavailee parhaillaan kauppatapadirektiiviä, jonka tavoitteena on vahvistaa maataloustuottajien neuvotteluasemaa elintarvikeketjussa. Lähtökohtana on, että on syytä tarkastella, kuka saa minkäkin osuuden maataloustuotteista niin, että se jakautuisi oikeudenmukaisella tavalla. Kaupan hankintayhteenliittymien markkina-asema on maataloustuottajiin nähden epäreilu. Myös EU-komission alkuperäisessä direktiiviluonnoksessa korostetaan, että maataloustuottajat ovat erityisen alttiita epäterveille kaupan käytännöille, koska heidän neuvotteluasemansa ei vastaa kaupan suurostajien neuvotteluvoimaa. Jos jostain tuotteesta viljelijän osuus on 5 prosenttia ja kaupan kate on lähes 50 prosenttia, on selvää, ettei kaikki ole oikeudenmukaista. Suomen historiassa osuuskunnat perustettiin juuri tulonjaon oikeudenmukaisuutta varten. On suorastaan kummallista, että nyt EU-säädöksillä on puututtava asiaan, johon Suomessa etsittiin ratkaisua jo runsas sata vuotta sitten. Osuuskuntien pitää itse puuttua omaan epäoikeudenmukaiseen kauppatapaansa. On väärin, että vastuuta siirretään nyt Suomen hallitukselle ja EU:lle. Yhä useampi suomalainen poimii elintarvikkeet kaupan hyllyltä, eikä kotimaisen ruoantuotannon kannattavuuskriisi näy tunnistettavasti kuluttajille. Maailman levottomuuksien lisääntyminen ja ilmastonmuutoksen vaikutukset tiedostetaan, mutta omavaraisuuden ja turvallisuuden yhteys tunnistetaan heikosti. Maataloustuet ja erityisesti lisämääräraha satovahingoista kärsiville tiloille virittivät myös keskustelua ylipäätään kotimaisen ruoantuotannon järkevyydestä. Keskustelua käydään umpiossa silmät maailman muutoksille ja ruokapulalle ummistaen. Omavaraisuuden ja nälänhädän yhteys tuntuu katkenneen. Meidän kaikkien kuluttajien on ymmärrettävä kotimaisen maataloustuotannon merkitys. Kaikki on viime kädessä kiinni siitä, mitä valintoja me kärryyn valitsemme.